SEKSUAALISUUS
Ihastuminen, rakastuminen, seurustelu ja lopulta seksi kuuluvat elämään ja aikuistumiseen.
Sille, milloin ne kaikki tapahtuvat, ei ole olemassa mitään
ikärajaa. Jokaisen elämässä ne kaikki tulevat ajallaan, eikä niitä ole
mitään syytä kiirehtiä. Lain mukaan täysi-ikäisen ja alle 16-vuotiaan
seksuaalinen kanssakäyminen on kuitenkin rangaistava teko.
Murrosikä aiheuttaa mullistuksia niin vartalossa kuin
ajatusmaailmassakin. Aikuiseksi kasvaminen ei liene kenenkään kohdalla
yksinkertaista ja helppoa. Suurin osa meistä käyttää paljon aikaa ja
energiaa läpi koko elämän pohtimalla ihmissuhteita, tunteita ja
seksuaalisuutta. Ikä tuo yleensä mukanaan varmuutta ja kokemusta
näissäkin asioissa. Seksi kuuluu elämään, mutta ennen kuin sitä alkaa
harrastamaan, on syytä olla hyvin tietoinen raskauden ja
sukupuolitautien ehkäisystä. Huolimattomuudella ja
välinpitämättömyydellä saattaa olla kohtalokkaat seuraukset.
Seksuaalinen poikkeavuus valtavirrasta ei ole vika tai syy pilkata
ketään. Seksuaalisuus on jokaisen henkilökohtainen asia, ja sellaisena
sitä tulee kunnioittaa.
Seksuaaliset vähemmistöt, seksuaalisuuden ja sukupuolten moninaisuus
Rakastuminen tai seksuaalisen kiinnostuksen herääminen on aina
merkityksellinen, jokaiselle arvokas kokemus riippumatta siitä,
kohdistuvatko tunteet samaan tai vastakkaiseen sukupuoleen.
Seksuaalisuuden ja sukupuoli-identiteetin rakentuminen on
yksilöllistä ja se voi viedä aikaa. Usein nuorella on tunne, että hän
on ainut ihminen maailmassa, joka tuntee niin kuin hän. Yksinäisyyden
tunteet voivat korostua, jos nuori ei saa läheisverkostostaan tukea ja
hyväksyntää omille tunteilleen tai löydä mitään samaistumiskohteita.
Joillekin nuorille samaistuminen johonkin ryhmään on tärkeää ja
toisille on tärkeää olla määrittelemättä itseään. Nuorisokulttuuri ja
pukeutuminen antavat mahdollisuuden ilmaista omaa sukupuolikokemustaan,
viiteryhmäänsä tai määrittelemättömyyttään. Omien tunteiden
ymmärtämistä auttaa, jos esimerkiksi juttelee jonkun turvallisen
aikuisen kanssa tuntemuksistaan. Vaikka sanojen löytyminen
seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyville tuntemuksille voi olla
vaikeaa.
Seksuaalinen identiteetti muotoutuu ajan myötä. Käsitys sukupuolesta
rakentuu psyykkisestä, biologisesta ja sosiaalisesta sukupuolesta.
Joskus lapsen kokemus omasta sukupuolesta ei vastaa biologista ja/tai
ulkoisesti määriteltyä sosiaalista sukupuolta. Tällöin hänen omalle
kokemukselleen ei välttämättä löydy sanoja, ymmärrystä, hyväksyntää
eikä tukea. Lapselle kaikki tuntemukset ovat luonnollisia, eikä hän
osaa hävetä tai peittää niitä. Viimeistään koulun alkaessa hän joutuu
sopeutumaan tyttö–poika-kahtiajakoon.
Seksuaalinen suuntautuminen
Yhteiskunnassa vallitsee edelleen ns. hetero-olettamus. Sen mukaan
ihmiset ovat luonnostaan kiinnostuneita vastakkaisesta sukupuolesta ja
perhe voidaan rakentaa vain miehen ja naisen parisuhteen varaan.
Olettamuksen varjoon jää ihmisten todellinen moninaisuus.
Hetero-olettamuksen vuoksi muita kuin heteroseksuaalisia kokemuksia
pidetään vähemmän arvokkaina ja selitystä kaipaavina. Seksuaalisen
suuntautumisen moninaisuutta on koetettu määritellä käsitteillä
heteroseksuaalisuus, biseksuaalisuus ja homoseksuaalisuus.
Suurin
osa ihmisistä tuntee vetoa vastakkaiseen sukupuoleen eli heitä
kutsutaan heteroiksi. Osa ihmisistä tuntee vetoa oman sukupuolensa
henkilöihin, tällaisia naisia kutsutaan lesboiksi ja miehiä homoiksi.
Bi- seksuaaleja ovat kumpaankin sukupuoleen vetoa tuntevat henkilöt.
Transeksuaali taas on henkilö, joka tuntee syntyneensä väärään
sukupuoleen. Eli miehen ruumiiseen syntynyt tuntee olevansa nainen ja
päinvastoin. Transvestiitti taas on henkilö, joka aina välillä haluaa
pukeutua vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin.
Sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä kutsutaan transihmisiksi,
joihin kuuluvat mm. transsukupuoliset, intersukupuoliset ja
transvestiitit. Sukupuolivähemmistöön kuuluva henkilö voi olla
heteroseksuaalinen tai ei-heteroseksuaalinen.
Seksuaalinen tasavertaisuus ry SETA: aa perustettaessa vuonna 1974 tavoitteeksi otettiin "saattaa
ihmiset sukupuolesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta
lainsäädännön suhteen ja yhteiskunnalliselta asemaltaan
tasavertaisiksi."
Todennäköisesti kaikki lesbot, homot, biseksuaalit, transvestiitit
tai transsukupuoliset kohtaavat elämänsä aikana joko piilotettua tai
avointa syrjintää tai joutuvat jopa väkivallan tai sen uhkan kohteeksi
suuntautumisensa takia.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asema on parantunut
samantyyppisten vaiheitten kautta kuin Suomessa myös muualla
maailmassa. Muihin pohjoismaihinkin verrattuna Suomen lainsäädäntö on
kuitenkin vielä syrjivää. Lesbo- tai homoparit eivät voi adoption
kautta tulla vanhemmiksi eivätkä näissä perheissä kasvavat lapset voi
saada virallisesti vanhemmakseen molempia häntä kasvattavia samaa
sukupuolta olevia vanhempiaan.
Älä siis sulje silmiäsi itseltäsi vaan uskalla olla rohkeasti sitä mitä olet! Et ole yksin.
Lisätietoa kannattaa käydä tutkimassa osoitteesta www.seta.fi sivuilta.
Murrosikä
Murrosikä on vaihe, jolloin tyttö kasvaa naiseksi ja poika mieheksi.
Murrosiän alkamisajankohta vaihtelee yksilöllisesti, joillakin se alkaa
aiemmin, toisilla myöhemmin. Kaikille se kuitenkin ihan varmasti tulee
ennen pitkää. Tytöt saavuttavat murrosiän ja kehittyvät yleensä aiemmin
kuin pojat.
Murrosiän käynnistävät hormonit, jotka saavat aikaan muutoksia
vartalossa ja pojilla esimerkiksi äänenmurroksen ja siemensyöksyt.
Tytöillä kuukautiset ovat merkki siitä, että nainen tulee sukukypsäksi
eli voi periaatteessa saada lapsia.
Kuukautisten alkamisellekaan ei ole olemassa tarkkaa ajankohtaa.
Jotain osviittaa tosin voit saada äitisi ja siskojesi kuukautisten
alkamisajankohdasta.
Kuukautiset kuuluvat jokaisen naisen elämään, ja niiden kanssa on
opeteltava elämään, vaikka se ensin ehkä tuntuisikin hankalalta.
Sopivan kuukautissuojan löytyminen saattaa myös aiheuttaa aluksi
päänvaivaa - kysy rohkeasti neuvoa kavereilta tai vaikka äidiltä tai
koulusi terveydenhoitajalta.
Ensimmäinen gynekologinen tutkimus tulee ajankohtaiseksi jokaisen
nuoren naisen elämässä ennemmin tai myöhemmin. Syitä siihen voivat olla
esimerkiksi ehkäisypillereiden hankkiminen tai kuukautisten siirtäminen
vaikkapa lomamatkaa varten. Tutkimus on lääkärille rutiiniluontoinen
toimenpide, eikä sitä kannata pelätä eikä jännittää.