BLOGI

Tätä blogia kirjoittavat sodankyläläiset nuoret sekä nuorten kanssa työskentelevät.
  • Paha olla

    25.9.2017 12:000

    En halua aloittaa kertomalla faktoilla, kuinka joka viidennellä on masennuksen oireita tai sillä että itsemurha on yleisin kuolemansyy alle 19 vuotiailla. Faktat voi lukea netistä, ne löytyvät sieltä, ja ne ovat merkityksettömiä. Masennus on niin paljon enemmän, se ei toimi niin kuin tietolähteissä lukee, masentuneiden kanssa ei ole tiettyä "oikeaa oppikirja mallia", jolla käyttäytyä. Se on henkilökohtaista eikä yleistystä.

    "Joka viidennellä nuorella on masennuksen oireita, kuoleman ajattelu on normaalia nuorilla", lääkäri sanoi. Se ei ollut mitä halusin kuulla, se että muillakin on paha olla, eikä vaan mulla.

    Näin kirjoitti päiväkirjaan tyttö, joka sai monen kuukauden päästä diagnoosin vaikea-asteisesta masennuksesta.

    Haluan siis sanoa aivan kaikille, etteivät tosiasiat, tiedot, ne eivät ole tärkeitä hänelle jolla on paha olla. Toki voi olla erilaisia joille se on hyvä - tässä se on mitään ei saa yleistää. Tavallaan siksi tätä tekstiä on vaikea kirjoittaa, mikään ei ole mustavalkoista.

    Mitä paha olo on?

    Se ei ole sitä, että pukeutuu mustiin yksinkertaisiin vaatteisiin ja syrjäytyy nurkkaan. Se on sitäkin, mutta se voi olla myös suurinta hymyä. Yhtäaikaisesti masennuksen voi nähdä ulkoa päin kuin ei nähdä. Se riippu paljosta, joten helppoja oletuksia ei kannata aina tehdä.

    YKSILÖKOHTAISTA.

    Olen kuullut moneen kertaan kuinka sanotaan ettei ihmisiä saa yleistää, mutta silti se on nykypäivää. Se on niin helppoa. Yksinkertaista vain sanoa, että 51% prosenttia, jolloin ajatellaan sitä suurempaa määrää, vaikka erotuksena olisi vain yksi ainoa prosentti.

    Masennuksessa tämä on jotenkin suurta. Nuorelle joka on epävarma itsestään merkityksestään, ei ole järkevää sanoa, että muillakin on. Miksi he silloin enää uskoisivat omiin tunteisiin.

    Masennus on moniulotteista, hirveän henkilökohtaista. Se on vaikea asia, mutta kaikille tietoa; siitä voi selvitä. Kaikki vain eivät selviä samalla tekniikalla. Olen varma kaikkien selviytymisestä, itsemurha ei ole koskaan oikea ratkaisu. Tietona näin jokaiselle nuorelle, joka sitä pohtii – tai miksipä ei myös aikuiselle.

    Kansantaudiksihan masennus luokitellaan tässä hyvinvointivaltiossa, minusta olisi hyvä jos mietittäisiin, mikä mättää. Mikä on vialla, kun niin moni voi pahoin, miksi niin moni päätyy tappamaan itsensä. Nytkin joku tappoi itsensä, ja se jos mikä tuntuu kauhealta. Joka 40 sekunti tapahtuu itsemurha.

    Kaikesta voi selvitä, mutta kaikkeen pitäisi myös saada tukea. Niin syöpään niin masennukseen. Jokaiseen sairauteen, pienimpään elämän ongelmaankin.

    Toivon sydämestäni, kokemuksieni kautta, että ihmiset heräisivät ajattelemaan ennen kuin masennus vie hengen joltakin. Aikaisimmassa vaiheessa pitäisi auttaa, eikä vasta sitten kun takana on itsetuhoisuutta. Näin olen saanut todistaa, että apua saa vasta kun menee äärimmäisyyksiin. Ja se jos mikä on surullista.

    Jos paha olo on yleistä, miksi sille ei tehdä mitään? Siihen kysymykseen on vaikea vastata, niidenkin täytyy ajatella, jotka voivat vaikuttaa maailmaan.

    Masennus on sairaus.

    -Viola, 9lk.

  • Kiusaaminen

    15.9.2017 9:000

    Olipa kerran Iida. Hänellä oli pitkät vaaleat hiukset. Ja hän asui sijaisperheessä. Hän oli Tornion tähti koulussa, 7.-luokalla. Hänellä ei ollut paljon ystäviä. Hän oli lyhyt ja häntä kiusattiin siitä. Hän istui Tuomon vieressä. Tuomo kiusasi Iidaa aina. Tuomolla oli myös kavereita mukana kiusaamassa. Iida ei 21732953_1971591843099997_570752918_n.jpguskaltanut sanoa vanhemmilleen kiusaamisesta, sillä hän pelkäsi, että häntä kiusattaisiin siitä lisää.

    Yhtenä päivänä Iida meni vessaan juomaan. Hana oli jumissa, joten hän veti sen auki lujaa. Niinpä vettä räiskyi Iidan housuille. Iida ei huomannut sitä ja meni päättäväisenä luokkaan. ”Nyt minä kostan Tuomolle.” Mutta luokassa Tuomo huusi heti ovella: ”Hei Iida! Ootsä pissannut housuun vai?” Ja koko luokka alkoi nauraa. Iida juoksi takaisin vessaan itkemään ja soitti äidilleen: ” Äiti, Tuomo nolasi minut taas tänään. Kiusaaminen ei lopu.”

    Äiti soitti rehtorille, ja hän piti pojille puhuttelun, jossa heidän vanhemmat olivat mukana. Kiusaaminen loppui.

     

    Tarinan ovat kirjoittaneet viime kevään 6-luokkalaiset nuoriso-ohjaajien Sujuvasti seiskalle -tunnilla. Tuntien aikana käsiteltiin mm. kiusaamista nuorten kuvista keksimien tarinoiden kautta. Keskusteluissa kävi ilmi, että tämän tarinan kaltaisen tapahtumat voivat olla hyvinkin todellisia nuorten arjessa. Lähes kaikissa tarinoissa kiusaamistilanteiden ratkeamisessa aikuisilla, niin vanhemmilla kuin kouluhenkilökunnallakin, oli tärkeä rooli. 

  • Innostuksesta odotukseen

    1.9.2017 12:000

    Kesäloma päättyy, edessä mahtava syksy ja paljon kaikkea uutta. Nuorisotyöntekijöissä on virtaa kuin pienessä kylässä.

    Uusissa nuorisotiloissa maalataan ja mittaillaan. Uusia kalusteita tilataan ja vanhoille suunnitellaan juuri oikeaa paikkaa. Tästä tulee huippua!

    Erasmus+ -nuorisovaihto lähenee. Vaihtoporukan whatsapp-ryhmä piippaa. Nuoret ovat loman aikana järjestäneet omatoimisesti tapaamisia ja ideoineet talkoita. Uskomattomia tyyppejä!

    Mutta sitten.. uusilla tiloilla ilmenee lisää remontoitavaa ja aikataulu venyy. Kaikki mitä itse voidaan tehdä, on tehty. Nuorisotilojen avaaminen on toisten käsissä. Odotellaan.

    Nuorisovaihdon lennoista odotellaan tarjousta ja kun se vihdoin saadaan, onkin pyydettävä uusi. Kumppaniorganisaatio selvittelee majotusasioita Portugalissa. Taas odotellaan.

    Välillä elämä on tällaista, odottelua. Onneksi vanhan toimiston nurkassa uusia tiloja odottaa nuorten superhienoja tauluja ja nuorisovaihdon whatsapp-ryhmä on aktiivinen.

    Tämä odotus palkitaan vielä.

    -Piia, nuoriso-ohjaaja-