syba.jpg

Murmanskissa 2010

Youth volunteer Forum "GOOD DEED-2010"

Kävimme keräämässä kokemusta ja näkemystä Murmanskista 23-26.4.2010. Matkaseurueeseemme kuului nuoret; Hanna, Ella, Annukka, Jesper, Mari Lapin Aluehallintovirastosta sekä Minttu Ranuan Vapaa-aikatoimelta. Osallistuimme nuorille järjestettyyn messutapahtumaan, jossa eri organisaatiot esittelivät järjestämäänsä nuorten vapaaehtoistoimintaa. Reissu oli 12 tunnin matkustamisen arvoinen. Isäntämme piti meistä hyvää huolta ja tapasimme paljon lämminhenkisiä venäläisiä.

 Starttasimme Ranualta ja Rovaniemellä vastassa olivat tilataksilla Mari ja Raimo-kuski. Hurauttelimme Ivaloon ja pysähdyimme syömään. Matkan ensimmäinen ”jännä paikka” oli Venäjän puolen tullissa, jossa meidät laskettiin ja syynättiin moneen otteeseen.  Venäjällä ei näkyy ketä vain lasketakaan... Rajan ylityksen tunsi myös takalistoissa, kaikki tiet vievät kuulemma Roomaan ja ainakin tämä reitti muutaman möykyn kautta. Pitkän matkan jälkeen Murmansk alkoi avautua auton ikkunoista ja kaupungin laidat näyttivät suomalaisen silmiin siltä, kuin erikokoisia kerrostaloja olisi paiskattu tunturiin tai rakennustyömaalle. Kaupunkimaisemasta ei löytynyt puistoja, jalkakäytäviä tai pihoja istutuksineen. Raimo tiesi kuitenkin kertoa, että vaikka kerrostalot näyttivät murjuilta, saattoivat yksityiset ihmiset laittaa asuntonsa todella mukaviksi. Venäjällä ei vain ole taloyhtiöitä, jotka huolehtisivat asumuksen ”ulkokuoresta”. Murmanskin keskusta olikin sitten aivan erilainen, jollakin tapaa karu mutta hieno ja siisti.

Meidät majoitettiin Murmanskin parhaaseen hotelliin, business-luokkaan. Mieliin hiipikin pieni kulttuurishokki laitakaupungin näkymien jälkeen kun meille tarjottiin höyryäviä herkkuja hotellin upeassa ravintolasta. Ruasta voisi kommentoida sen verran että se oli hyvää, sitä oli riittävästi ja venäläinen keittiö on lahjakas käyttämään kaalia ja tilliä hyväkseen.

Ensimmäisenä yönä meillä kummitteli. Tarkemmin ottaen Raimo-kuskilla kummitteli. Kello oli pitkästi jälkeen puolen yön kun vielä hiiviskelimme käytävällä nuorten kanssa. Viiden aikaan meistä muutamat heräsivät hotellin käytävältä kuuluvaan kolinaan ja puheisiin. Aamulla Raimo kertoi että oli ensin herännyt puhelimeen ja vastannut siihen, kukaan ei vain ollut vastannut takaisin… Sitten hän oli huomannut että hotellihuoneen ovi oli auki. Ja mitenkä tämä on mahdollista? Ei mitään käsitystä. Maailma on ihmeellisiä asioita täynnä ja siksi pyysinkin olemaan mainitsematta tästä ihmeellisestä asiasta meidän lady-osastolle, etteivät suotta hermostu.

Lauantain ohjelmaan kuului seminaari jossa eri järjestöjen johtajat esittelivät toimintaansa. Väkeä oli saapunut Murmanskista, Monchegorskista, Karjalasta, Norjasta ja Suomesta. Esitykset olivat mielenkiintoisia ja antoivat hyvän kuvan meille muitten toiminnasta. Virallisen ohjelman jälkeen huristelimme kiertoajelulla ympäri Murmanskia. Keliksi sattui kamala lumimyrsky jonka tuuli oli viedä pienet ihmiset Siperiaan saakka. Näissä ”maisemakuvissa” olemmekin eri asennoissa ankkuroituneena toisen käsikynkkään ja lähimpään vakaaseen rakennelmaan. Kiertoajelu oli kuitenkin kaikin puolin onnistunut koska tämän jälkeen ymmärsimme paremmin sikäläistä elämänmenoa, keräsimme nippelitietoa kaupungista ja opimme palasen Venäjän historiaa.  Ohjelmaa riitti pitkälle iltaa ja koetimme käyttää tehokkaasti hyväksemme vähäisen vapaa-ajan. Ryntäilimme aina sopivan välin tullen lähimpiin kauppoihin ostamaan tuliaisia.  Illalla poikkesimme paikalliseen ”prismaan”. Muutenhan se olikin kuin meidän prisma mutta elintarvikeosasto toimi hiukkasen erilailla. Puolessa välissä isoa markettia sieraimiin alkoi tulvia kalainen tuoksu ja mitä pidemmälle tohti mennä, niin sitä enemmän se vahvistui. Ruokaosastolta löytyi iso kalatiski keskeltä lattiaa ja lohet pötköttivät jääpedillä ostajaa odottelemassa. Samoin katkaravut, kalapuikot ja sen sellaiset olivat  pakastealtaissa suuriin muoviastiohin kaadettuina ja jokainen sai siitä lokata montako kalapuikkoa mukaansa ottaa.

Saimme huomata että suomalainen on kiltti ja säntillinen. Aloimme puhua Venäläisestä vartista, koskapa olimme joka paikassa ensimmäisinä ja saimme odotella ainakin vartin ennen kuin ohjelma alkoi pyöriä. Tämä kulttuuri alkoi kyllä tarttua suomalaiseenkin nopeasti, koskapa lähtöaamun unet meinasivat venyä pitkikisi…

Sunnuntaina paikalliseen jäähalliin oli rakennettu meille messuosastot. Ennen kuin varsinaiset messut olivat edes auenneet, oli meidän pöydän ympärillä ruuhkaa! Omalla messuosastollamme kerroimme vertaisohjaaja-koulutuksesta sekä Ranuasta ja ranualaisesta nuorisotoiminnasta ylipäätään. Olimme yksi kaikkein suosituimmista osastoista. Venäläiset nuoret olivat rohkeita ja uteliaita vaikkei kielitaito aina riittänytkään, yhteystietoja vaihdeltiin puolin ja toisin. Meidän ympärillä kävi sellainen kuhina ja tohina että jopa paikalle kuvaamaan tullut Venäjän TV tallensi materiaalia pöydästämme moneen otteeseen! Messut olivat todella onnistuneet ja hauskat!

Haaveilemmekin uudesta matkasta Murmanskiin ja muutamat meistä innostuivat jopa paikallisen kielen opiskelusta!                        Minttu