syba.jpg

EYE OPENER-matkapäiväkirja 2011

Ruusa, Iida ja Minttu EYE OPENER-koulutuksessa

Tervetuloa lukemaan matkapäiväkirjaa! Kommelluksilta ei tietenkään vältytty... Veikkaisin, että tyttöjen matka oli mieleenpainuva, ellei jopa unohtumaton! Koulutuksen tarkoituksena oli opastaa nuoriso-ohjaaja ja nuorten ”tehotiimi” nuorisovaihdon saloihin.  -Minttu-

TI – 18. päivä lokakuuta ja kylmä aamu klo 6. Ranuan linja-autoasemalla allekirjoittanut kehräsi pientä paniikkia kun bussi ei tullutkaan ihan aikataulun mukaan asemalle. Bussikuskina toimi kuitenkin supersankari, joka ehdotti Rovaniemeen päästyämme, että voi tarjota kyydin suoraan lentokentälle! Tällaista ei tapahdu kuin Lapissa, se on varma. Kiitos Kutilan Liikenteelle. Minttu siis täräytti lentokentälle linja-autolla, hymyssä suin. Kentällä odottelivat huonosti nukkuneet Iida ja Ruusa. Hyvän tuulinen reissuporukka oli startannut matkansa.

Lento meni hyvin, vaikkakin se oli Ruusan ensimmäinen. Helsinkiin päästyämme meillä oli hyvin aikaa käydä syömässä ja keskustassa ihmettelemässä (mistä saadaan Ruusalle kengät ja Iidalle uikkarit?) ennen kuin matkamme Vääksyyn alkoi. Meitä tultiin hakemaan bussilla Helsingin keskustasta ja loput porukat koottiin kyytiin lentokentältä. Vääksyyn ajeltiin kaksi tuntia ja väsy alkoi jo painaa pahasti itse kutakin. Ensimmäisen illan ohjelma alkoi illallisella ja iltaohjelmalla, joka oli hullun hauska ja pääsimme tutustelemaan toisiimme. Yhtä jännittyneitä näyttivät olevan muutkin matkailijat Belgiasta, Sloveniasta, Liettuasta, Latviasta, Hollannista, Tanskasta, Islannista ja muualta suomesta. Osallistujia tässä koulutuksessa oli n. 40, joka kohteesta yksi ohjaaja ja nuoria. Matkaseurani sammui myöhään yöllä kuin saunalyhdyt konsanaan, sen verran rankka reissu se oli=)

KE- Saimme kokea edellisen illan lupauksen käyneen toteen; joka session alussa stereoista raikasi James Brown ” I feel good”, koko viikon. Ja niitä sessioita oli monta… Aamupäivällä keskityimme monikulttuuriseen oppimiseen erilaisten harjoitteiden avulla. Iltapäivällä jatkoimme Youth In Action-kansainvälisyys ohjelmaan tutustumalla. Puhuimme myös nuorten osallisuudesta ja itsearvioinnista. Vaikka teemat kuulostavat tiukan asiallisilta, oli meno välillä kyllä jotain aivan muuta! Kouluttajat vetivät paljon erilaisia harjoitteita ja hauskuutuksia ohjelmien väliin, joten päivä hujahti hetkessä. Opiskelu ei tarkoita välttämättä istumista ja lukemista vaan toimintaa ja tunteita, sen me ainakin opimme tuolla viikolla. Viihdyimme illalla myöhään kansainvälisessä illassa, jossa jokainen maa pystytti oman pöytänsä tarjoiluineen. Pöydistä löytyi erilaisia herkkuja, karkkeja, suklaata, leipää, juomaa, esitteitä, karttoja, kuvia ja ties mitä. Opimme myös mongertamaan ulkomaan elävien sanoja, joka oli ehdottomasti hauskaa.

TO- Kolmantena koulutuspäivänä paneuduimme siihen, kuinka potentiaalisia partnereita voi löytää nuorisovaihtoihin. Teimme kotitiimeissämme karkean suunnitelman sellaisesta nuorisovaihdosta kun haluaisimme toteuttaa. Meidän vaihdon teemana toimi musiikki. Kohtapa tuota suunnitelmaa sitten esiteltiin ihan oikeilla pikadeiteillä! Tassu pystyyn, joka on ollut oikeilla speed date;illä? Me koettiin sekin!=) Illansuussa lähdimme sitten katselemaan maailmaa konkreettisesti. Hyppäsimme Seppo-Juhanin bussiin ja matkasimme 20 kilometriä Lahteen. Meidät vietiin hyppytorniin (tai muutamat kyllä kokivat elämänsä täydeksi ilman huipulle kiikkumistakin, allekirjoittanut mukaan lukien) ihmettelemään maisemia ja Matti Nykäsen huimapäisyyttä silipasta sieltä alas sukset jalassa… Seuraavat parikymmentä minuuttia jahtasimme kuumeisesti Jari Litmasen patsasta. Luovutimme löydettyämme vain muunlaisia monumentteja. Poikkesimme kaupungilla ja illalla saimme syödä herkkuruokia meksikolaisessa ravintolassa. Ilta jatkui Vääksyssä rennoissa tunnelmissa pelien kera. Ruusan kanssa suuntasimme hotellin alakerrassa olleelle uima-allas osastolle polskimaan ja molskimaan. Voi sitä riemun määrää, vaikka vesi viileää olikin!

PE- Pelasimme päivällä simulaatio peliä, jossa toteutimme oikean projekti hakemuksen. Papereita hakemuksessa oli useampi kymmenen ja kysymykset eivät ainakaan helpoimmasta päästä olleet. Pieniä epätoivon pilkahduksia koettiin, mutta saimme lomakkeen täytettyä kuitenkin määrä-aikaan mennessä. Mukana prosessissa meillä oli Ylivieskan tytöt (Iida, Kati ja Kirsi) sekä Belgian pojat (Sean, Jody ja Kris). Nyt sitten osaamme senkin tehdä, ainakin pääpiirteittäin. Lomakkeen kanssa touhuaminen oli stressaavaa, mutta olen erittäin ylpeä Iidan ja Ruusan suorituksesta ja osallistumisesta tähän osioon. Se vaati paljon. Iltapäivällä tutustuimme erilaisten työpajojen avulla mm. Youthpassiin, erilaisiin metodeihin jne. Tuona iltana matkaseurani viiletti muun nuorison kanssa hotellin käytävillä. Epäilen, että tämä kaikki alkoi lounaalla viinilasien soittamisesta (siis viinilasien jossa on vettä tarkentaakseni asiaa)… Siitä tuli hittituote viikon aikana!

LA- Aamupäivällä saimme rakentavaa palautetta Paavolta projekti hakemuksestamme ja ihan hyvinhän se oli mennyt, kaikesta stressauksesta huolimatta. Päivällä teimme erilaisia harjoitteita liittyen viikon arviointiin. Se suuri kysymys kuului, mitä olimmekaan oppineet? Illalla vietimme goodbye eveningiä, joka muodostui valtavan tunteikkaaksi tilaisuudeksi. Kyyneliä virtasi siellä ja täällä. Onneksi seassa oli myös paljon ilon kyyneleitä… Monet ehtivät saada jo sydänystäviä ja niistä luopuminen tuntui todella vaikealta.

SU- Aamulla tunnelmat olivat kyllä apeat, kun aloitimme matkan kohti kotia. Meille järjestettiin yhteiskuljetus Vääksystä Helsinkiin ja tiemme sitten lopullisesti erosivat rautatieasemalla näistä uusista ystävistämme. Kyyneleiltä ei sielläkään vältytty ja useimmilla oli siipi maassa. Vein tytöt kaffelle Kiasmaan, koska tilanne vaati kipeästi kaakaota ja sokeria roppakaupalla… Ja niinhän se häntä saatiin pystyyn (vaikka hakaneulalla) ja päivän seikkailut alkoivat. Kävimme ällistelemässä Kiasman elämää, ottamassa kuvia eduskuntatalon portailla ja sitten suuntasimme kauppakeskukseen tuliaisten ostoon. Iltapäivällä menimme syömään ja allekirjoittanut sai kokea sinihomejuusto pitsan hyökkäyksen… Pitäkää varanne niiden kanssa! Vielä lentokentälläkin tytöt jaksoivat uumoilla satojen ihmisten seasta tuttuja kasvoja viikon varrelta, mutta emme enää törmänneet kehenkään. Rovaniemeltä Ranualle kiidettiin yön pimeydessä ja maisemat vaihtuivat hetkessä tutuiksi.

Pitää lähteä, että voi palata.

Viikko oli opettavainen kokemus erilaisista ihmisistä, kulttuureista, nuorisovaihdon käytännön toimista ja omasta persoonasta. Haluamme lähettää suuria kiitoksia kaikesta tästä Paavolle, Valerijalle, Anitalle, Geroldille ja Jolle, jotka ohjailivat hienosti viikon kulkua! Niin tyytyväisiä olemme reissuun, ettei harmittanut yhtään kuluttaa syyslomaviikkoa tämän kokemuksen merkeissä. Joten uskallamme haastaa sinutkin; keep your eyes and mind open!

Minttu

PS: Kuvia kuvagalleriassa ja kansainvälisyys asioissa kannattaa klikata www.cimo.fi