lappinyt-banner.png

Blogi

  • Kittilän nuorisotyö ja lanit

    8.10.2019 11:400

    Lanit
    Verkkopeleihin ja sosiaaliseen kanssakäymiseen keskittyvä, mielipiteitä jakava asia joka kuitenkin on lanittajalle iso, ja hyvinkin tärkeä elämänmuoto.

    Lanittaja
    Tyyppi joka pelaa verkkopelejä ja tykkää tehdä sen myös muiden saman heimon edustajien kanssa.

    Veteraanilanittaja Lanittaja joka on ollut mukana kuvioissa pitkään.

    Organisoija Heppuli joka mahdollistaa edellä mainittujen tyyppien kohtaamisen, yleensä kunnan nuoriso-ohjaaja.

    Lanipaikka Mesta johon saadaan tarvittava määrä tilaa ja toimiva verkkoyhteys, muulla ei niin väliä (paitsi kolalla).


    Kittilän lanien historiaa
    Tarina kertoo että Kittilän kunnan nuorisotoimi on järjestänyt lanitapahtumia useita vuosia, yli kymmenen mutta alle kaksikymmentä. Lanien järjestäminen oli kuulemma lähtenyt muutamalta nuorelta, jotka pelasivat keskenään ”jonkun kellarissa huonolla nettiyhteydellä”, tästä on lähtenyt ajatus, joka on kantanut pitkälle nykypäivään. Nuoret kysyivät eräältä nimeltämainitsemattomalta nuoriso-ohjaajalta lupaa järjestää lanit saman henkisille tyypeille nuorisotoimen tiloissa. Tästä innostuneesta nuoriso-ohjaajasta tuli organisoija, nuorista lanittajia, sekä nuorisotilasta lanipaikka..

    Kittilän nuorisotoimen lanit nykypäivänä
    Nuorten osallisuus on kova sana lanien järjestämisessä, noin neljäsosa laneille osallistuvista nuorista osallistuu myös lanien kokonaisuuden suunnitteluun, sekä lanipaikan rakentamiseen. Ilman näitä osallistuvia nuoria ei laneja järjestettäisi tässä laajuudessa.

    Samaan osallisuuteen ja ohjaajan innostuneisuuden tärkeyteen voidaan lukea myös se tosiasia, jonka avulla lanitoiminta jatkaa kulkuaan ja kehittyy. Koska nuorisotoimen lanit järjestetään pääasiassa 13-17 –vuotiaille, tulee jossain vaiheessa pakosti vastaan se tosiasia että kaikki laneille haluavat eivät enää pääse mukaan täysi-ikäisyytensä johdosta. Tähän on ratkaisuna ollut se, että nämä täysi-ikäiset kaikkein innokkaimmat lanittajat tulevat osallistumaan laneille ”vielä viimeisen kerran”, samalla innostaen uusia, nuoria lanittajia jatkamaan tätä kulttuuria ja jakamaan oman osaamisensa ns. vertaisoppimisen kautta.

    Ennen vanhaan ( xD ), kun lanikulttuuri oli vasta nousemassa, ei pelaajia ollut paljoakaan, allekirjoittaneen laneilla on ollut niinkin vähän osallistujia kuin 15 lanittajaa ja lanipaikkana toimi nuorisotila.

    Lanikulttuuri on kuitenkin nostanut päätään tekniikan ja yhteiskunnan kehittyessä. On huomattu, että peleillä on kasvattaviakin vaikutuksia sekä sosiaalisen että fyysisen puolen kannalta. Sosiaalisen sikäli, että kaveripiiri laajenee. Tullaan pois sieltä omasta pimeästä nurkasta muiden saman henkisten ihmisten pariin, luodaan sosiaalisia suhteita myös oikeaan elämään. Fyysinen puoli taas tulee esille esimerkiksi motoriikan ja käsi-silmäkoordinaation kautta. Monet pelit ovat myös ongelmanratkaisuun keskittyviä, ja nämä taidot tulee hyödyksi myös ihan oikeassa elämässä.

    Nykyään laneja järjestetään isommissa tiloissa, isommalle porukalle, paremmin. Paremmin siten että ennen lanien ollessa kaksipäiväiset, ei ollut lanittajalla muuta mahdollisuutta kuin pelata yön läpi, nyt kun lanit järjestetään kolmepäiväisinä, on heillä aikaa myös lepäämiseen lanien päätouhun, eli pelaamisen, lisäksi. Pelaaminen on täten mielekkäämpää sekä itsehillintä pysyy hyvän maun rajoissa. Myös pelien ulkopuolella on aikaa sosialisoitua. Ohjaajat eli organisoijat ovat myös kouluttautuneempia pelikasvatuksen osalta. Pelimaailmassa on myös sosiaalisia kontakteja joita ei voi sivuuttaa kasvatuksen osalta.

    Lanien osallistujamäärä on noussut sieltä viidestätoista viiteenkymmeneen, omalta osaltaan tuoden haasteita järjestämiseen väkimäärän noustessa. Väkimäärän nousu on selitettävissä sillä, että digitaalisuus yleensä, sekä nuorisotyössä ja sen ulkopuolella, on yleistynyt ja pelaamisesta on tullut hyväksyttävämpää. Nuoriso-ohjaajat kannustavat pelaamaan yhdessä yksinpelaamisen sijaan syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Nykyään pelien ikärajojen seuranta kotona ei ole niin tarkkaa, ja yhä nuoremmat käyttävät digitaalisia välineitä joiden käytön päätarkoitus on peleissä. Tämä tuo osaltaan lisää pelaajia jo varhaisessa iässä ja tähän on tartuttu myös pelikasvatuksen osalta. Pelit nykypäivän tehdään alusta saakka siihen, että niitä voidaan pelata joko yksin tai muiden kanssa, muiden kanssa pelaaminen on huomattavasti mukavampaa.

    Lanipaikat ja niiden muuttuminen
    Ensin, kun lanittajia oli vähän, riitti tilaksi esimerkiksi nuorisotila. Nyt kun osallistujia on tullut enemmän, tarvitaan isompaa tilaa, kuten esimerkiksi urheiluhallia. Isoa tilaa käyttämällä saadaan myös väljyyttä pelaamiseen sekä tila mahdollistaa myös muiden toimintojen toteuttamisen kuitenkin silti pitämällä myös pelaajat lähellä. Lanipaikkoja voi olla monenlaisia, kuten lanipaikan kuvaus kertoo, sen ei tarvitse olla kuin tila, missä on toimiva verkkoyhteys. Pöytiä ja tuoleja saa melkein mistä vain. Lanipaikan kokokaan ei ole niin tärkeä lanittajille, kuin se on organisoijille. Organisoijat mielellään käyttävät isompia tiloja turvallisuussyistä, koneet ja johdotukset vievät tilaa, ja kun sitä on enemmän, on vähemmän mahdollista esimerkiksi kompastua johtoihin. Lanittajat itse haluavat tilaa siksi että saavat enemmän kolatölkkejä pöydälle eikä niitä tarvitse heti viedä kierrätykseen.

    Lanien loppuessa kerätään kaikki käytetyt kamppeet yhdessä pois, siivotaan jäljet ja lähdetään kivalla mielellä kotiin. Lanit on iloinen ja sosiaalinen tapahtuma, sekä lanittajille että organisoijille ja seuraavaa tapahtumaa jäädään odottamaan innolla.

    Mitä nämä vanhemmat lanittajat sitten oikeasti tekevät?
    Vanhempien, jo täysi-ikäisten lanittajien rooli on hyvin tärkeä uusille lanittajille. Nämä uudet, nuoret lanittajat katsovat veteraanilanittajia ylöspäin, ottavat mallia pelikäyttäytymisestä, sekä myös siitä mitä laneilla voi tehdä. Lanien järjestäminen ei onnistuisi ilman näitä veteraaneja. Veteraanit auttavat lanipaikan kasaamisessa, miettivät valmiiksi pelejä ja tiimejä, osa veteraaneista on ihan palkatussa työssä nuorisotoimen puolella. Esimerkkinä Kittilän laneista tällä hetkellä kaksi ohjaajista on veteraanilanittajia, toinen toimii lanien kokkina, on nimittäin oikeassa elämässä opiskellut itselleen mokoman ammatin, vastaten ruokalistoista sekä kaupassa käymisestä. Toinen toimii yövalvojana erittäin pätevän auktoriteettinsa (on sen saanut veteraanilanittajan tittelillään) vuoksi. 

    Näitä asioita kerrotaan myös nuorille jotka ovat kiinnostuneita pelitoiminnasta, ja omalta osaltaan nämä kerrotut asiat myös innostavat tulevia lanittajia osallistumaan osallistettuna.

    Näillä on menty pitkästi, ja lisää vaan tulee.

    Kirjoittaja on nuoriso-ohjaaja Jouni Alaraatikka 

  • Terveisiä viimeiseltä puolelta vuodelta

    11.7.2019 12:310

    Hankkeen toisen vuoden puoliväli ja kesäloma edessä. 
    Tässä ennen kesäloman alkua ajattelin koota ajatuksiani kuluneesta puolivuotisesta. Kertoilen vähän meidän tapaamisten sisällöstä ja hankkeen meiningistä omasta näkökulmastani. Osa jutuista on toiminut hyvin mallikkaasti, osan kanssa saa kyllä ohimoita hieroa vielä pitkästi :D 

     

    Jään pian toiselle kesälomalle hankkeen toiminta-aikana. Viime vuonna ennen lomaa vierailin tässä Meri-Lapin alueella kunnissa ja ennen lomaa kiipesin Jokivarren kunnissa kyläillen kotiini Karesuvantoon, josta kävin vielä mutkan kuntakeskuksessa vaihtamassa kuulumisia nuorisotyöstä. Se oli ehdottomasti paras tapa aloittaa loma; käydä jututtamassa nuoriso-ohjaajia ja nuorisotyöstä vastuullisia ja nähdä heidän toimintaympäristöjään. Tarkoitus oli jatkaa vierailuja syksyn tullen, mutta yllätin itsenikin sillä miten en ehtinyt yhtään minnekkään. 

     

    Tänä vuonna ennen loman alkua olen istunut tiiviisti toimistossa ja koittanut toiminnallisen kevään jälkeen suunnata katsetta syksyyn ja tuleviin tapaamisiin. Syyskuun lopulla on ensimmäinen iso koitos, kun olemme kokoontumassa nuorten, nuoriso-ohjaajien ja lappilaisten kansanedustajien kanssa Peräpohjolan Opistolle miettimään suuntaviivoja tulevaisuudelle, ja ainakin uudelle hallituskaudelle. Jännittää ja paljon! Uuden valtakunnallisen nuorisotyön ja – politiikan ohjelman luonnostelun käynnistäminen ja edellisen ohjelman arviointi ovat olleet mielenkiintoista seurattavaa nyt alkukesästä, ja niistäkin saa hyvää osviittaa kansainedustajien kanssa käytävään keskusteluun.  Marraskuussa kokoonnumme tekemään väliarviointia hankkeen osallisten kanssa ja vuosi päätetään Kläppiin jonne parhaillaan kartoitan ohjaajien työkokouksen sisältöä ja vierailijoita. 

     

    Meillä on tähän mennessä ollut neljä varsinaista hanketapaamista. Olemme jatkaneet nuorisotyön sanoittamista joka aloitettiin marraskuussa. Nyt on päästy siihen pisteeseen että lappilaisen nuorisotyön suunnitelmalla on raamit ja sisältö aika hyvin kasassa, edessä on tiukka tarkastelu ja kyllä työstöä täytyy vielä jatkaa. Se jatkuisi todennäköisesti loputtomasti jos olisi mahdollisuus. Vaikka valmis suunnitelma on se mihin me tähtäämme, on prosessi ollut vielä tärkeämpi oppi ja tilaisuus meille kaikille. Ensimmäisen vuoden aikana saavutettu keskusteluyhteys ja rehellisyys toisiamme kohtaan ovat mahdollistaneet todella tiukan keskustelun ja väännön nuorisotyön sanoittamisessa. Välillä olen itse sokeutunut sille mitä prosessi on meille antanut, koska se ei ole niin konkreettisesti mitattavissa tai kyselyllä selvitettävissä. Ne ovat enemmänkin ammatillista pääomaa lisääviä aineettomia asioita, jotka kasvavat mielessä ja toivottavasti tuovat positiivista lisää jokaisen osallisen arkeen. 

     

    Hankkeen ehdottomasti kiitellyin anti on ollut keskustelu vertaisten kanssa. Että on mahtavaa päästä tinkaamaan kollegoiden kanssa ja huomata miten ihan oikeasti tekee yhtä hyvää työtä kuin muutkin vaikka tekee sen eri tavalla. Hyvä henki on ollut alusta saakka mukana ja oman kokemukseni mukaan se on vain parantunut. Aktiivisuus ja vaikuttamisen halu ovat vahvoja piirteitä lappilaisissa nuoriso-ohjaajissa. Tärkeää on sekin että me muistuttelemme toinen toisillemme työn olemassaolon ydintä: tarjota nuorille mielekästä tekemistä ja turvallinen tila jossa on luotettava aikuinen. Muistamalla sen me emme huku siihen jatkuvan muutoksen tuomaan luomisentuskaan vaan ehkä osaamme paremmin löytää olennaisen tavoitteen, joka on hyvinvoiva nuori.

     

    Perusnuorisotyön näkyväksi tekeminen ja sen brändääminen aiheuttavat sitä alussa mainitsemaani ohimon hierontaa. Haluaisimme ylpeästi ja näkyvästi tuoda esiin sitä työtä mitä teemme, mutta miten tehdä se niin ettei nuorisotyön sanomasta tule pelkkää markkinointia? Kaikkea toimintaa ei pysty eikä tarvitsekaan aina kuvata ja julkaista, mutta sen kuitenkin pitäisi näkyä. Ja vaikka digitaaliset välineet ja sovellukset ovat läsnä päivittäin ja pysyvä osa nuorisotyötä, niin silti ne ole kaikille luonnollisia eikä siihenkään tarvitse pakottaa. Mikään ei tunnu niin vastenmieliseltä kuin väkisin kaivaa älypuhelin esille tilanteessa jossa nuorten kanssa tapahtuu jotain hedelmällistä, joka olisi kiva (ja hyödyllistä) jakaa muillekin, mutta kun se ei tule luonnostaan niin lopulta se lässäyttää koko tilanteen. Tuo on vain esimerkki, mutta itse olen kokenut monta tuollaista tilannetta ja sosiaalisen median haltuunotto tarkoittaa niin montaa muutakin kuin itse laitteen käytön opettelua. Miten sitä työtä tekisi sitten näkyväksi jos ei sosiaalisessa mediassa, lähinnä FB ja IG, jota käyttää niinku tyyliin kaikki? Lehdet, blogi, videot. Podcastit. Onhan niitä välineitä ja kanavia, mutta MITEN ja MITÄ me haluamme kertoa ja viestiä ja mikä tarpeeksi mutta ei liikaa ja nuorten suustako vai ohjaajien kertomana. Monenlaista mietittävää siinä on, mutta luotan siihen että nämä kysymykset vielä ratkeavat ;) Marraskuussa 2020 esitellään yksi aika isokin ratkaisu, jota parhaillaan työstetään. Siitä tulee hieno, oottakaapa vain!

     

    Ranualla me olimme kesäkuun alussa kaksi päivää koulunuorisotyön ja digitaalisen nuorisotyön maailmoissa. Molempien teemojen kohdalla yksi päivä ei riittänyt mihinkään, ja paljon jäi tekemättä ja sanomatta. Haaste joka on läsnä jokaisessa tapaamisessa; miten käyttää aika mahdollisimman tehokkaasti mutta niin ettei tarvi henkihieverissä kahlata aiheita läpi. Molempien menetelmien osalta meillä pyyhkii täällä Pohjoisessa aika hyvin. Kaikissa kunnissa nuoriso-ohjaaja on jollain tapaa osa koulun toimintaa, osassa itsenäisemmin ja osassa vasta aloitellaan. Digitaalisen nuorisotyön termiä avattiin ja ehkä me pikkuhiljaa tosiaan uskomme Marko Pesosen (Tornio) lausahdukseen että ”digi ei mee pois vaikkei siitä tykkää”, eli kyllä se on tullut jäädäkseen ja meidän pitää löytää oma tapa tykätä siitä edes ihan vähän. Tutustuimme nuorten suosimiin peleihin ja netti-ilmiöihin ja trendeihin. Alettiin puhua vähä sitä nettiä kans. Päivän palkitsevin ja myös tuskastuttavin osuus oli Verkeltä tilatuilla MicroBit-leluilla leikkiminen, joka ei esimerkiksi allekirjoittaneella mennyt kehuttavasti, mutta toiset taas kokivat suuria onnistumisen tunteita ja laittoivat pikku palaset soimaan ja laulamaan. Se on sitä koodaamista mistä on tulevaisuus tehty! 

     

    Olen myös hakenut ohjelman tuottajaksi NUORI2020-tapahtumaan Tampereelle, jossa pääsisin jakamaan tämän ison alueellisen verkoston ilosanomaa ja porukalla tekemisen tuloksia. Tämän hankkeen ainutlaatuisuuden on alkanut pikkuhiljaa ymmärtää kun tätä on nyt melkein 1,5 vuotta saanut tehdä. Miksi siis pimittää sitä ylpeyttä mitä tuntee näistä tekijöistä ja heidän tekemisistään, kun siitä voi iloita myös yhdessä vaikka kaikkien tämän valtakunnan nuorisotyön ammattilaisten kanssa! Olen kuullut monta kommenttia siitä että ihanko oikeasti täällä on niin tiiviit verkostot sekä etsivillä, työpajaväellä, nuoriso-ohjaajilla että vastuullisillakin, vaikka matkat ON pitkät. Se on asia mistä pitkän matkan ajajat eivät koskaan tee numeroa, mutta mitä muualla tosissaan ihaillaan. Ihan syystäkin :) 

     

    Ajatusten virta alkaa tyrehtyä ja haluan jo päästä kiittämään ja kehumaan, joten:
    KIITOS! Kiitos tästä keväästä te kaikki ihanat ja osaavat, lujat nuorisoihmiset kenen kanssa tässä on kevät päristy! Mie olen jännittäny, iloinnu, kironnu, nauranu aivan räkänä ja jännittäny lissää ja mitä vielä, kyllä tähän aika paljon erilaiset tunteet liittyy :D olen saattanu kyyneleenki tirauttaa, en ennää muista oliko ilosta vai surusta. Mie olen ylpeä ko saan tehä tämmöstä työtä teän kanssa. Heippa! 
     

    - Hankekoordinaattori Mari  
     
  • Emma-Lotta: vapaa-aikaohjaajan kuukausi

    28.2.2019 9:520

    Keminmaan kunnan vapaa-aikaohjaaja Emma-Lotta Heikinmatti koosti kuukaudesta kuvakollaasin, jossa tiivistyy työn moninaisuus. 

    1.png

    2.png

     

    3.png

     

    4.png

    5.png

    6.png