lappinyt-banner.png

Blogi

  • Kittilän nuorisotyö ja lanit

    8.10.2019 11:400

    Lanit
    Verkkopeleihin ja sosiaaliseen kanssakäymiseen keskittyvä, mielipiteitä jakava asia joka kuitenkin on lanittajalle iso, ja hyvinkin tärkeä elämänmuoto.

    Lanittaja
    Tyyppi joka pelaa verkkopelejä ja tykkää tehdä sen myös muiden saman heimon edustajien kanssa.

    Veteraanilanittaja Lanittaja joka on ollut mukana kuvioissa pitkään.

    Organisoija Heppuli joka mahdollistaa edellä mainittujen tyyppien kohtaamisen, yleensä kunnan nuoriso-ohjaaja.

    Lanipaikka Mesta johon saadaan tarvittava määrä tilaa ja toimiva verkkoyhteys, muulla ei niin väliä (paitsi kolalla).


    Kittilän lanien historiaa
    Tarina kertoo että Kittilän kunnan nuorisotoimi on järjestänyt lanitapahtumia useita vuosia, yli kymmenen mutta alle kaksikymmentä. Lanien järjestäminen oli kuulemma lähtenyt muutamalta nuorelta, jotka pelasivat keskenään ”jonkun kellarissa huonolla nettiyhteydellä”, tästä on lähtenyt ajatus, joka on kantanut pitkälle nykypäivään. Nuoret kysyivät eräältä nimeltämainitsemattomalta nuoriso-ohjaajalta lupaa järjestää lanit saman henkisille tyypeille nuorisotoimen tiloissa. Tästä innostuneesta nuoriso-ohjaajasta tuli organisoija, nuorista lanittajia, sekä nuorisotilasta lanipaikka..

    Kittilän nuorisotoimen lanit nykypäivänä
    Nuorten osallisuus on kova sana lanien järjestämisessä, noin neljäsosa laneille osallistuvista nuorista osallistuu myös lanien kokonaisuuden suunnitteluun, sekä lanipaikan rakentamiseen. Ilman näitä osallistuvia nuoria ei laneja järjestettäisi tässä laajuudessa.

    Samaan osallisuuteen ja ohjaajan innostuneisuuden tärkeyteen voidaan lukea myös se tosiasia, jonka avulla lanitoiminta jatkaa kulkuaan ja kehittyy. Koska nuorisotoimen lanit järjestetään pääasiassa 13-17 –vuotiaille, tulee jossain vaiheessa pakosti vastaan se tosiasia että kaikki laneille haluavat eivät enää pääse mukaan täysi-ikäisyytensä johdosta. Tähän on ratkaisuna ollut se, että nämä täysi-ikäiset kaikkein innokkaimmat lanittajat tulevat osallistumaan laneille ”vielä viimeisen kerran”, samalla innostaen uusia, nuoria lanittajia jatkamaan tätä kulttuuria ja jakamaan oman osaamisensa ns. vertaisoppimisen kautta.

    Ennen vanhaan ( xD ), kun lanikulttuuri oli vasta nousemassa, ei pelaajia ollut paljoakaan, allekirjoittaneen laneilla on ollut niinkin vähän osallistujia kuin 15 lanittajaa ja lanipaikkana toimi nuorisotila.

    Lanikulttuuri on kuitenkin nostanut päätään tekniikan ja yhteiskunnan kehittyessä. On huomattu, että peleillä on kasvattaviakin vaikutuksia sekä sosiaalisen että fyysisen puolen kannalta. Sosiaalisen sikäli, että kaveripiiri laajenee. Tullaan pois sieltä omasta pimeästä nurkasta muiden saman henkisten ihmisten pariin, luodaan sosiaalisia suhteita myös oikeaan elämään. Fyysinen puoli taas tulee esille esimerkiksi motoriikan ja käsi-silmäkoordinaation kautta. Monet pelit ovat myös ongelmanratkaisuun keskittyviä, ja nämä taidot tulee hyödyksi myös ihan oikeassa elämässä.

    Nykyään laneja järjestetään isommissa tiloissa, isommalle porukalle, paremmin. Paremmin siten että ennen lanien ollessa kaksipäiväiset, ei ollut lanittajalla muuta mahdollisuutta kuin pelata yön läpi, nyt kun lanit järjestetään kolmepäiväisinä, on heillä aikaa myös lepäämiseen lanien päätouhun, eli pelaamisen, lisäksi. Pelaaminen on täten mielekkäämpää sekä itsehillintä pysyy hyvän maun rajoissa. Myös pelien ulkopuolella on aikaa sosialisoitua. Ohjaajat eli organisoijat ovat myös kouluttautuneempia pelikasvatuksen osalta. Pelimaailmassa on myös sosiaalisia kontakteja joita ei voi sivuuttaa kasvatuksen osalta.

    Lanien osallistujamäärä on noussut sieltä viidestätoista viiteenkymmeneen, omalta osaltaan tuoden haasteita järjestämiseen väkimäärän noustessa. Väkimäärän nousu on selitettävissä sillä, että digitaalisuus yleensä, sekä nuorisotyössä ja sen ulkopuolella, on yleistynyt ja pelaamisesta on tullut hyväksyttävämpää. Nuoriso-ohjaajat kannustavat pelaamaan yhdessä yksinpelaamisen sijaan syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Nykyään pelien ikärajojen seuranta kotona ei ole niin tarkkaa, ja yhä nuoremmat käyttävät digitaalisia välineitä joiden käytön päätarkoitus on peleissä. Tämä tuo osaltaan lisää pelaajia jo varhaisessa iässä ja tähän on tartuttu myös pelikasvatuksen osalta. Pelit nykypäivän tehdään alusta saakka siihen, että niitä voidaan pelata joko yksin tai muiden kanssa, muiden kanssa pelaaminen on huomattavasti mukavampaa.

    Lanipaikat ja niiden muuttuminen
    Ensin, kun lanittajia oli vähän, riitti tilaksi esimerkiksi nuorisotila. Nyt kun osallistujia on tullut enemmän, tarvitaan isompaa tilaa, kuten esimerkiksi urheiluhallia. Isoa tilaa käyttämällä saadaan myös väljyyttä pelaamiseen sekä tila mahdollistaa myös muiden toimintojen toteuttamisen kuitenkin silti pitämällä myös pelaajat lähellä. Lanipaikkoja voi olla monenlaisia, kuten lanipaikan kuvaus kertoo, sen ei tarvitse olla kuin tila, missä on toimiva verkkoyhteys. Pöytiä ja tuoleja saa melkein mistä vain. Lanipaikan kokokaan ei ole niin tärkeä lanittajille, kuin se on organisoijille. Organisoijat mielellään käyttävät isompia tiloja turvallisuussyistä, koneet ja johdotukset vievät tilaa, ja kun sitä on enemmän, on vähemmän mahdollista esimerkiksi kompastua johtoihin. Lanittajat itse haluavat tilaa siksi että saavat enemmän kolatölkkejä pöydälle eikä niitä tarvitse heti viedä kierrätykseen.

    Lanien loppuessa kerätään kaikki käytetyt kamppeet yhdessä pois, siivotaan jäljet ja lähdetään kivalla mielellä kotiin. Lanit on iloinen ja sosiaalinen tapahtuma, sekä lanittajille että organisoijille ja seuraavaa tapahtumaa jäädään odottamaan innolla.

    Mitä nämä vanhemmat lanittajat sitten oikeasti tekevät?
    Vanhempien, jo täysi-ikäisten lanittajien rooli on hyvin tärkeä uusille lanittajille. Nämä uudet, nuoret lanittajat katsovat veteraanilanittajia ylöspäin, ottavat mallia pelikäyttäytymisestä, sekä myös siitä mitä laneilla voi tehdä. Lanien järjestäminen ei onnistuisi ilman näitä veteraaneja. Veteraanit auttavat lanipaikan kasaamisessa, miettivät valmiiksi pelejä ja tiimejä, osa veteraaneista on ihan palkatussa työssä nuorisotoimen puolella. Esimerkkinä Kittilän laneista tällä hetkellä kaksi ohjaajista on veteraanilanittajia, toinen toimii lanien kokkina, on nimittäin oikeassa elämässä opiskellut itselleen mokoman ammatin, vastaten ruokalistoista sekä kaupassa käymisestä. Toinen toimii yövalvojana erittäin pätevän auktoriteettinsa (on sen saanut veteraanilanittajan tittelillään) vuoksi. 

    Näitä asioita kerrotaan myös nuorille jotka ovat kiinnostuneita pelitoiminnasta, ja omalta osaltaan nämä kerrotut asiat myös innostavat tulevia lanittajia osallistumaan osallistettuna.

    Näillä on menty pitkästi, ja lisää vaan tulee.

    Kirjoittaja on nuoriso-ohjaaja Jouni Alaraatikka 

  • Terveisiä viimeiseltä puolelta vuodelta

    11.7.2019 12:310

    Hankkeen toisen vuoden puoliväli ja kesäloma edessä. 
    Tässä ennen kesäloman alkua ajattelin koota ajatuksiani kuluneesta puolivuotisesta. Kertoilen vähän meidän tapaamisten sisällöstä ja hankkeen meiningistä omasta näkökulmastani. Osa jutuista on toiminut hyvin mallikkaasti, osan kanssa saa kyllä ohimoita hieroa vielä pitkästi :D 

     

    Jään pian toiselle kesälomalle hankkeen toiminta-aikana. Viime vuonna ennen lomaa vierailin tässä Meri-Lapin alueella kunnissa ja ennen lomaa kiipesin Jokivarren kunnissa kyläillen kotiini Karesuvantoon, josta kävin vielä mutkan kuntakeskuksessa vaihtamassa kuulumisia nuorisotyöstä. Se oli ehdottomasti paras tapa aloittaa loma; käydä jututtamassa nuoriso-ohjaajia ja nuorisotyöstä vastuullisia ja nähdä heidän toimintaympäristöjään. Tarkoitus oli jatkaa vierailuja syksyn tullen, mutta yllätin itsenikin sillä miten en ehtinyt yhtään minnekkään. 

     

    Tänä vuonna ennen loman alkua olen istunut tiiviisti toimistossa ja koittanut toiminnallisen kevään jälkeen suunnata katsetta syksyyn ja tuleviin tapaamisiin. Syyskuun lopulla on ensimmäinen iso koitos, kun olemme kokoontumassa nuorten, nuoriso-ohjaajien ja lappilaisten kansanedustajien kanssa Peräpohjolan Opistolle miettimään suuntaviivoja tulevaisuudelle, ja ainakin uudelle hallituskaudelle. Jännittää ja paljon! Uuden valtakunnallisen nuorisotyön ja – politiikan ohjelman luonnostelun käynnistäminen ja edellisen ohjelman arviointi ovat olleet mielenkiintoista seurattavaa nyt alkukesästä, ja niistäkin saa hyvää osviittaa kansainedustajien kanssa käytävään keskusteluun.  Marraskuussa kokoonnumme tekemään väliarviointia hankkeen osallisten kanssa ja vuosi päätetään Kläppiin jonne parhaillaan kartoitan ohjaajien työkokouksen sisältöä ja vierailijoita. 

     

    Meillä on tähän mennessä ollut neljä varsinaista hanketapaamista. Olemme jatkaneet nuorisotyön sanoittamista joka aloitettiin marraskuussa. Nyt on päästy siihen pisteeseen että lappilaisen nuorisotyön suunnitelmalla on raamit ja sisältö aika hyvin kasassa, edessä on tiukka tarkastelu ja kyllä työstöä täytyy vielä jatkaa. Se jatkuisi todennäköisesti loputtomasti jos olisi mahdollisuus. Vaikka valmis suunnitelma on se mihin me tähtäämme, on prosessi ollut vielä tärkeämpi oppi ja tilaisuus meille kaikille. Ensimmäisen vuoden aikana saavutettu keskusteluyhteys ja rehellisyys toisiamme kohtaan ovat mahdollistaneet todella tiukan keskustelun ja väännön nuorisotyön sanoittamisessa. Välillä olen itse sokeutunut sille mitä prosessi on meille antanut, koska se ei ole niin konkreettisesti mitattavissa tai kyselyllä selvitettävissä. Ne ovat enemmänkin ammatillista pääomaa lisääviä aineettomia asioita, jotka kasvavat mielessä ja toivottavasti tuovat positiivista lisää jokaisen osallisen arkeen. 

     

    Hankkeen ehdottomasti kiitellyin anti on ollut keskustelu vertaisten kanssa. Että on mahtavaa päästä tinkaamaan kollegoiden kanssa ja huomata miten ihan oikeasti tekee yhtä hyvää työtä kuin muutkin vaikka tekee sen eri tavalla. Hyvä henki on ollut alusta saakka mukana ja oman kokemukseni mukaan se on vain parantunut. Aktiivisuus ja vaikuttamisen halu ovat vahvoja piirteitä lappilaisissa nuoriso-ohjaajissa. Tärkeää on sekin että me muistuttelemme toinen toisillemme työn olemassaolon ydintä: tarjota nuorille mielekästä tekemistä ja turvallinen tila jossa on luotettava aikuinen. Muistamalla sen me emme huku siihen jatkuvan muutoksen tuomaan luomisentuskaan vaan ehkä osaamme paremmin löytää olennaisen tavoitteen, joka on hyvinvoiva nuori.

     

    Perusnuorisotyön näkyväksi tekeminen ja sen brändääminen aiheuttavat sitä alussa mainitsemaani ohimon hierontaa. Haluaisimme ylpeästi ja näkyvästi tuoda esiin sitä työtä mitä teemme, mutta miten tehdä se niin ettei nuorisotyön sanomasta tule pelkkää markkinointia? Kaikkea toimintaa ei pysty eikä tarvitsekaan aina kuvata ja julkaista, mutta sen kuitenkin pitäisi näkyä. Ja vaikka digitaaliset välineet ja sovellukset ovat läsnä päivittäin ja pysyvä osa nuorisotyötä, niin silti ne ole kaikille luonnollisia eikä siihenkään tarvitse pakottaa. Mikään ei tunnu niin vastenmieliseltä kuin väkisin kaivaa älypuhelin esille tilanteessa jossa nuorten kanssa tapahtuu jotain hedelmällistä, joka olisi kiva (ja hyödyllistä) jakaa muillekin, mutta kun se ei tule luonnostaan niin lopulta se lässäyttää koko tilanteen. Tuo on vain esimerkki, mutta itse olen kokenut monta tuollaista tilannetta ja sosiaalisen median haltuunotto tarkoittaa niin montaa muutakin kuin itse laitteen käytön opettelua. Miten sitä työtä tekisi sitten näkyväksi jos ei sosiaalisessa mediassa, lähinnä FB ja IG, jota käyttää niinku tyyliin kaikki? Lehdet, blogi, videot. Podcastit. Onhan niitä välineitä ja kanavia, mutta MITEN ja MITÄ me haluamme kertoa ja viestiä ja mikä tarpeeksi mutta ei liikaa ja nuorten suustako vai ohjaajien kertomana. Monenlaista mietittävää siinä on, mutta luotan siihen että nämä kysymykset vielä ratkeavat ;) Marraskuussa 2020 esitellään yksi aika isokin ratkaisu, jota parhaillaan työstetään. Siitä tulee hieno, oottakaapa vain!

     

    Ranualla me olimme kesäkuun alussa kaksi päivää koulunuorisotyön ja digitaalisen nuorisotyön maailmoissa. Molempien teemojen kohdalla yksi päivä ei riittänyt mihinkään, ja paljon jäi tekemättä ja sanomatta. Haaste joka on läsnä jokaisessa tapaamisessa; miten käyttää aika mahdollisimman tehokkaasti mutta niin ettei tarvi henkihieverissä kahlata aiheita läpi. Molempien menetelmien osalta meillä pyyhkii täällä Pohjoisessa aika hyvin. Kaikissa kunnissa nuoriso-ohjaaja on jollain tapaa osa koulun toimintaa, osassa itsenäisemmin ja osassa vasta aloitellaan. Digitaalisen nuorisotyön termiä avattiin ja ehkä me pikkuhiljaa tosiaan uskomme Marko Pesosen (Tornio) lausahdukseen että ”digi ei mee pois vaikkei siitä tykkää”, eli kyllä se on tullut jäädäkseen ja meidän pitää löytää oma tapa tykätä siitä edes ihan vähän. Tutustuimme nuorten suosimiin peleihin ja netti-ilmiöihin ja trendeihin. Alettiin puhua vähä sitä nettiä kans. Päivän palkitsevin ja myös tuskastuttavin osuus oli Verkeltä tilatuilla MicroBit-leluilla leikkiminen, joka ei esimerkiksi allekirjoittaneella mennyt kehuttavasti, mutta toiset taas kokivat suuria onnistumisen tunteita ja laittoivat pikku palaset soimaan ja laulamaan. Se on sitä koodaamista mistä on tulevaisuus tehty! 

     

    Olen myös hakenut ohjelman tuottajaksi NUORI2020-tapahtumaan Tampereelle, jossa pääsisin jakamaan tämän ison alueellisen verkoston ilosanomaa ja porukalla tekemisen tuloksia. Tämän hankkeen ainutlaatuisuuden on alkanut pikkuhiljaa ymmärtää kun tätä on nyt melkein 1,5 vuotta saanut tehdä. Miksi siis pimittää sitä ylpeyttä mitä tuntee näistä tekijöistä ja heidän tekemisistään, kun siitä voi iloita myös yhdessä vaikka kaikkien tämän valtakunnan nuorisotyön ammattilaisten kanssa! Olen kuullut monta kommenttia siitä että ihanko oikeasti täällä on niin tiiviit verkostot sekä etsivillä, työpajaväellä, nuoriso-ohjaajilla että vastuullisillakin, vaikka matkat ON pitkät. Se on asia mistä pitkän matkan ajajat eivät koskaan tee numeroa, mutta mitä muualla tosissaan ihaillaan. Ihan syystäkin :) 

     

    Ajatusten virta alkaa tyrehtyä ja haluan jo päästä kiittämään ja kehumaan, joten:
    KIITOS! Kiitos tästä keväästä te kaikki ihanat ja osaavat, lujat nuorisoihmiset kenen kanssa tässä on kevät päristy! Mie olen jännittäny, iloinnu, kironnu, nauranu aivan räkänä ja jännittäny lissää ja mitä vielä, kyllä tähän aika paljon erilaiset tunteet liittyy :D olen saattanu kyyneleenki tirauttaa, en ennää muista oliko ilosta vai surusta. Mie olen ylpeä ko saan tehä tämmöstä työtä teän kanssa. Heippa! 
     

    - Hankekoordinaattori Mari  
     
  • Emma-Lotta: vapaa-aikaohjaajan kuukausi

    28.2.2019 9:520

    Keminmaan kunnan vapaa-aikaohjaaja Emma-Lotta Heikinmatti koosti kuukaudesta kuvakollaasin, jossa tiivistyy työn moninaisuus. 

    1.png

    2.png

     

    3.png

     

    4.png

    5.png

    6.png

      

     

  • "This is Finland: Ranua through my eyes."

    19.12.2018 14:540

    DSC_0117.jpg

    (Alla suomeksi)

    My name is Cinthia Flores, i´m 26 years old and i’m  from Mexico City. I’m a photographer and journalist who studied Visual Comunication and Design. I came to Ranua for Suomea Suomessa program to practice finnish language. I have been studying finnish about 2 years in my country. I get interested in finnish language and also the culture because of arts and design. I want to do a master degree in Finland and for me this country is the best about art. I´m interested in minimalims and practicity of the nordic design, it has some kind of enchant inside.

    I have been in Ranua about 6 months and in that time i realised that it was one of the best choices i’ve ever made. I grew up and live all my life in a big city so the first day I arrived to Finland it was so different for me. I can say that people where i work, some friends I have made and the village itself made me feel comfortable. My work started on June in Monkkari, the first month I worked in summer camps with children, that experience was very special because I learned things almost everyday, the kids are so open to foreigners. At the beginning first I admit I was so afraid to rejection because of the color of my skin, my eyes and also my hair but it wasn’t like that. The leaders included me all the time and the most important for me were the kids, some of them were shy but others talk to me unless I’m still learning the language they explained me many words and also I’ve learned to appreciate the meaning of life, being in contact with nature, play with them, eat candies, swim… because in this digital era where we live we forgot the important things of life, we’re always attached to the cellphones and they remembered me how is to live in a real world. 

    I’m also working in Nuorten Työpäjä where I knew many youngsters, I started to talk more with them after a few weeks we had a lot of activities, we learn, we play, we work, we have had some trips and my favorite part is when we cook because we made it like a team and also I have learned how to prepare by myself finnish typical food. The last 3 months I have been almost all the time in Nuorisotila Monkkari, this place made me realized that I like to work with kids, teenagers and meet new people I really enjoy to plan and prepare activities for them with the work team there.

    On September I started with 2 curses in Kansalaisopisto. I teach Spanish language and photography, both curses have been great experiences. I´m surprised how much I have grown with my students. I’m really happy that I can share what I know with more people, specially my passion about photography and arts. Together with the students we broke language obstacles. The Spanish curse was also so special for me because I think that knowing finnish helped me to explain better my own language. The examples, exercises and translations I always tried to made it in finnish and the students I had were so dedicated almost the last classes they spoke and wrote more Spanish.

    And other place where I collaborate this months with my photos was Visit Ranua sharing my work, inspiring me and learning also from the other photographers who are there. I could write more pages about my experience, living and discovering Finland and Ranua. From summer to winter, finnish people, the food, the history, the weather… but it will take me at least 10 pages. All I will say is that I started to appreciate the silence and that i´m totally in love with the nature, the forest, the colors in your sky, the breathtaking sunsets, the lakes, the sun, even with the cold and of course with the darkness just Lapland has.  Here I got reconnect with myself and with life. 
     
    ***************************

    Tämä on Suomi: Ranua silmieni  kautta. 

    Nimeni on Cinthia Flores, olen 26-vuotias ja olen Meksikosta. Olen valokuvaaja ja toimittaja. Olen valokuvannut lähinnä musiikkia, luontoa, ja dokumentti valokuvausta. Minä opiskelin Suunnittelua ja Visuaalista Viestintää. Tulin Ranualle Suomea Suomessa -ohjelmaan harjoitellakseni suomen kieltä. Olen opiskellut suomea noin kaksi vuotta kotimaassani. Kiinnostuin suomen kielestä ja kulttuurista myös taiteen ja muotoilun takia. Haluan suorittaa maisterin tutkinnon Suomessa ja minulle tämä maa on paras tämäntyyppisestä taiteen saralla koska olen kiinnostunut minimalismista ja käytännöllisyydestä pohjoismaisessa suunnittelussa, sillä on jonkinlainen lumous sisällä.

    Olen ollut Ranualla noin 6 kuukautta ja tuolloin tajusin, että se oli yksi parhaista valinnoista joita olen koskaan tehnyt. Olen kasvanut ja elänyt koko elämäni isossa kaupungissa, joten ensimmäisenä päivänä kun tulin Suomeen, se oli niin erilaista minulle. Voin sanoa, että ihmiset, joitten kanssa työskentelen, ystävät, jotka olen tehnyt, ja itse kylä sai minut tuntemaan oloni mukavaksi. Työni alkoi kesäkuussa Monkkarilla, ensimmäisen kuukauden aikana, työskentelin kesäleireillä lasten kanssa, kokemus oli erityisen erikoinen, koska opin erilaisia asioita melkein joka päivä. Tunnustan, että aluksi pelkäsin jääväni ulkopuoliseksi ihon, silmieni ja hiusten värin takia, mutta se ei ollut sellaista. Johtajat ottivat minut mukaan koko ajan ja tärkeimmät minulle olivat lapset, jotkut heistä olivat ujoja, mutta toiset puhuivat minulle, vaikka olin vasta oppimassa kieltä, he selittivät minulle monia sanoja ja myös olen oppinut arvostamaan merkitystä elämässä, olemalla yhteydessä luontoon, leikkiin heidän kanssaan, syömään karkkeja, uimaan... koska tällä digitaalisella aikakaudel- la, jolla elämme, unohdamme elämämme tärkeät asiat ja he muistuttivat minulle, miten elää todellisessa maailmassa.

    Työskentelen myös Nuorten Työpajalla, jossa tiesin monia nuoria, aloin puhua enemmän heidän kanssaan opimme, pelaamme ja työskentelemme, meillä on ollut joitain matkoja. Suosikkini on kokkaaminen, koska teemme sen tiiminä ja olen myös oppinut valmistamaan itselleni suomalaista ruokaa. Viimeiset kolme kuukautta olen ollut melkein koko ajan Nuorisotila Monkkarilla, tämä paikka sai minut ymmärtämään, että haluan työskennellä lasten kanssa, teini-ikäisten kanssa ja tavata uusia ihmisiä, koska todella nautin suunnitella ja valmistaa heille toimintaa siellä.

    Syyskuussa aloitin Kansalaisopistolla kaksi kurssia. Opetan espanjan kieltä ja valokuvausta, kurssit ovat olleet hienoja kokemuksia. Olen yllättynyt siitä, kuinka paljon olen kasvanut opiskelijoideni kanssa. Olen todella iloinen siitä, että voin jakaa sen mitä tiedän muille ihmisille, erityisesti minun intohimoni valokuvauksesta ja taiteesta. Yhdessä oppilaiden kanssa rikoimme kielen esteet. Espanjalainen kurssi oli myös minulle erityisen erikoinen, koska mielestäni suomenkielen tunteminen auttoi minua selostamaan paremmin omaa kieltäni. Esimerkkejä, harjoituksia ja käännöksiä, joita olen aina yrittänyt tehdä suomeksi ja oppilaat olivat niin omistautuneita, että viimeisillä tunneilla he puhuivat ja kirjoittivat enemmän espanjaa.

    Toinen paikka jonka kanssa tein yhteistyötä, oli Visit Ranua, joka jakaa työni, innostaa minua ja opin myös muilta valokuvaajilta, jotka ovat siellä. Voisin kirjoittaa lisää sivuja kokemuksistani, elämästäni Suomessa ja Ranulla. Kesästä talveen, suomalaisista, ruoasta, historiasta, säästä... mutta siihen menisi ainakin 10 sivua. Kaikki, mitä sanon, on, että aloin arvostaa hiljaisuutta ja että olen täysin rakastunut suomalaiseen luontoon, metsään, taivaan väreihin, henkeäsalpaaviin auringonlaskuihin, järviin, aurinkoon, kylmään ja tietenkin sillä pimeys on vain Lapissa. Täällä pääsin takaisin itseni ja elämän kanssa.

    DSC_0816.JPG

    DSC_0849.JPG

  • Nuorisotyön sanoittaminen Torniossa 13-14.11

    28.11.2018 9:300

    Mitä ja miksi?
    LappiNYT-hankkeen yksi suurimmista tavoitteista on lappilaisen nuorisotyön sanoittaminen ja sen myötä yhteisen nuorisotyön perussuunnitelman luominen. NUPS on kuvaus siitä, mitä nuorisotyö tavoittelee ja millä keinoilla päämäärät saavutetaan, ja suunnitelma on suunnattu nuorisotyöntekijöille, virkamiehille, poliitikoille ja yhteistyökumppaneille.  Prosessi antaa työntekijöille areenan keskustella nuorisotyöstä. Työn sisällön, tavoitteiden ja arvojen avaaminen mahdollistaa yhteisen ymmärryksen kehittymisen sekä tarjoaa työkaluja oman työnkuvan tarkasteluun.

    Nuorisotyön perussuunnitelma on alun perin kehitetty Kokkolassa, joka lähti levittämään mallia myös muualle Suomeen. Muun muassa Tornio ja Oulu ovat tehneet omansa, ja Rovaniemellä on parhaillaan prosessi käynnissä. Lappilaisen nuorisotyön perussuunnitelmapohjaa voidaan myöhemmin kunnissa muokata omiin tarpeisiin sopivaksi.

    Prosessin tavoitteita ovat:
    +Selkeyttää nuorisotyön sisältöjä ja auttaa suuntaamaan palveluja
    +Tuottaa materiaalia, jota voidaan hyödyntää toiminnan suunnittelussa, nuorisotyön brändäämisessä ja työn merkittävyyttä perusteltaessa yhteistyötahojen ja päätöksentekijöiden kanssa toimiessa
    +Antaa työkaluja osallistua laajempaan keskusteluun nuorisotyön kasvatuksellisuudesta, asemasta ja periaatteista etenkin pienten kuntien näkökulmasta
    +Antaa mahdollisuuden vaihtaa tietoa ja jakaa hyviä käytäntöjä ja menetelmiä kuntien kesken
    +Nuorten näkökulmasta hyödyt näkyvät lisääntyneenä tietoisuutena nuorisotyön laatutekijöistä ja kehittyneinä tapoina arvioida minkälaista hyötyä toiminnasta on

    Nups-prosessin jälkeen nuorisotyö näyttäytyy ammattimaisempana toimintana meille itsellemme ja yhteistyökumppaneillemme.

    Työstämistä ohjaavat nuorisotyön päällikkö Auli Pietikäinen ja hankekoordinaattori Mari Syväjärvi Tornion nuorisotoimelta, sekä ammatillisen koulutuksen opettaja Heli Lukkariniemi Peräpohjolan Opistolta. Heli kuuluu myös hankkeen ohjausryhmään, ja PPO on yksi hankkeen kumppaneista.

    Tapaamiseen osallistui yhteensä 29 nuoriso-ohjaajaa ja esimiestä kymmenestä kunnasta.  Ensimmäisen päivän tehtävinä oli lappilaisen Nups-prosessin läpikäynti, etukäteen listattujen työtehtävien tarkastelu ja ensimmäisten yläkäsitteiden asettaminen. Työtehtävälistojen perkaamisella käynnistettiin keskustelu työnkuvista ja käsitteistä. Menetelmien ja työtehtävien vertailulla päästiin sisälle siihen mistä kaikessa on kyse; mitä meillä täällä Lapissa tehdään.

    Toisena päivänä käytiin tiukkaa keskustelua termeistä; miten käsitämme sanoina menetelmän ja työmuodon? Mitä ovat lappilaisen nuorisotyön työmuodot, ja onko pienryhmätoiminta työmuoto vai menetelmä? Miten me tuomme erityispiirteet esiin ilman että jokainen pieni yksityiskohta luetellaan suunnitelmassa erikseen?

    Ensimmäisen tapaamisen jälkeen ohjaajille annettiin kotitehtäväksi koeponnistaa suunnitelman tynkä joka saatiin aikaiseksi. Se tarkoittaa siis sitä, että yhteistyökumppanit ja muut sidosryhmät saavat sen luettavakseen ja kommentoitavaksi. Saadun palautteen perusteella voimme kehittää suunnitelmaa taas eteenpäin ja selkeämmäksi.

    Oli mahtavaa seurata miten omaksi nuoriso-ohjaajat ottivat suunnitelman tekemisen! Tiukasta keskustelusta kaikui erityisesti se, että jokainen seisoo lujasti tekemänsä työn ja arvojensa takana.

    Seuraavia ajatuksia ja odotuksia ohjaajilla oli ennen prosessin aloittamista:
    ”Laajasta tulee yhtenäistä, avataan meidän työnkuvaa joka on muutakin kuin biljardia ja kahvia”
    ”Valtakunnallinen pieni ylpeyden aihe; meillä on Lapissa tällainen. Varsinkin kun välimatkat ovat pitkiä”
    ”Tuoda lappilaista nuorisotyötä tunnetuksi”
    ”Yhteinen sävel”
    ”Tuodaan työ näkyväksi ja pysyväksi”
    ”Mitään ei pakolla poisteta tai ketään ei pakoteta mukaan”
    ”Ketkä ottavat jatkovastuun, kuka kehittää ja jatkosanoittaa?”

    Ja muutama ote palautteesta tapaamisen lopussa:
    ”Paljon hyviä keskusteluja, ryhmäytymistä”
    ”Mietityttää miten saahaan kaikkien kuntien kannalta pätevä/muokattava juttu”
    ”Raamitusta työhön”
    ”Muilla aivot solmundeeruksessa?”
    ”Tarvitaan yhteiset käsitteet että tajutaan kaikki samalla lailla”

    Palautteesta ilmeni myöskin se, että me arvostamme toisiamme ja uskomme tähän yhessä tekemisen voimaan! Seuraava tapaaminen on niin ikään Peräpohjolan Opistolla helmikuussa 2019. Silloin pohdinnassa ovat nuorisotyön arvot ja tavoitteet. 

  • Kansainvälisyys osana perusnuorisotyötä

    28.8.2018 10:000

    Eli – mennään, osallistutaan ja uskalletaan. Ööööö, mitenhän tämän sanoisi englanniksi ‘Let’s go!’

    Ranualla kansainvälisyys on ollut osa kunnan nuorisotyötä, perusnuorisotyötä, liki 30 vuotta. Lapin lääninhallituksen nuorisotoimen pitkäaikainen arvostettu nuorisotoimenjohtaja Seija Kähkönen niitä verkkoja laski vesille ja siitä se lähti. Ensin kierrettiin Kuolan alueella silloisessa Neuvostoliitossa, ja siitä vauhti kiihtyi Ruotsin, Norjan ja Viron kontaktien jälkeen kohti EU:n suomia mahdollisuuksia. 

    Vuonna 1996 samainen Seija Kähkönen markkinoi lääninhallituksen työkokouksessa osallistumista EU:n nuoriso-ohjelman Ennetti –verkoston kokoontumiseen. Ratkaisu oli helppo, meitä oli iso joukko mukana Helsingissä – helppous tuli siitä, että matkat ja majoitus maksettiin. Taisi olla Tervon Merja silloisen Hillan nuorisotilan ohjaajana toinen joka tarttui saman tien EU:n nuorisovaihto-ohjelmien syövereihin mukaan. Niin minäkin – lupauduin johonkin EVS –ohjelmaan ja niinpä kauhun sekaisin tuntein olin keväällä 1997 Rovaniemen lentokentällä vastaanottamassa ensimmäistä vapaaehtoistani, Jean-Sebastian Dauch etelä-Ranskasta tuli ja viihtyi vuoden. Nuori 20 v kaveri, jolla oli nuorten MM sileältä 400 m 17 –vuotiaiden sarjasta. Siitä se lähti tämä kansainvälisyys ja EU:n nuoriso-ohjelmissa mukana menossa oleminen. Vuosien varrella meillä on ollut sitten lukuisa joukko EVS –ohjelman kautta mukana meidän nuorisotyössä. Tekemistä on riittänyt niin leireillä, nuorisotiloilla, tapahtumissa, kouluvierailuissa, rakastumisissa ja naimisiin menossakin – mutta yhtä kaikki, ranualaisessa perusnuorisotyössä osansa tehneenä. EVS –ohjelmien rinnalle tulivat myös Suomea Suomessa –stipendiaatit, kuten ohessa oleva kirjoitus kertoo. Reilun 10 –vuoden ajan ovat stipendiaatit työskennelleet 1½ - 9 kk samoissa nuorisotyön ja vapaa-aikatoimen hommissa pyörien. Viime vuosina siirtyessämme kahteen osallistujaan Suomea Suomessa –ohjelmassa, toisen stipendiaatin työt ovat myös keskittyneet eläinpuistolle, kun kesätoiminnoissa heinäkuulla on hiljaista. EVS –ohjelma tuo vapaaehtoiset EU:n alueelta, mutta Suomea Suomessa myös mm. Meksikosta ja Japanista.

    EVS ja Suomea Suomessa ohjelmat tuovat kansainvälisyyden lähelle ja tällöin mahdollistuu kotoa käsin kansainvälistyminen ja tuntemattomaan tutustumisen. Nuorisovaihdoissa ja kansainvälisissä mini festareissa, joita vuosien varrella on myös järjestetty, päästään myös itse matkaan.  Tätä kirjoittaessani reissussa ovat kaksi ohjaajaani nuorten ryhmän kanssa, Espanjassa. Nämä matkat ovat merkityksellisiä niin näille matkaaville ja osallistuville nuorille, mutta myös heidän perheilleen ja kavereilleen. Tuntemattomasta tulee tuttua ja suvaitsevaisuuss hiipii sen vastahakoisimmankin pinnoille ainakin tiedostamisen äärelle. 
    Kahta en vaihtaisi kansainvälisyydestä – nuorisovaihtoja ja näitä vapaaehtoisia sekä harjoittelijoita. He tuovat suolan, joka makustuttaa ja välillä värittää kovinkin työn tekoa. Ehkä en antaisi pois myöskään näitä EU:n nuoriso-ohjelman koulutuksia kotimaassa ja ulkomailla – reppu on täyttynyt niistä itsellä ja lukuisilla ohjaajillani ja apuohjaajillani ja meidän nuorillakin. Reppu täynnä on lisäksi luonut lisäarvoa näille nuorille opintoihin, uravalintoihin ja elämään. Rakkautta ja rimakauhua, kaikkea siltä väliltä. 

    Anttu, Anitta Jaakola, 
    vapaa-aikatoimenjohtaja, Ranua


     
  • Suomea Ranualla - Finnish in Ranua: Anna Smolter Puolasta

    28.8.2018 9:500

    Kesä 2018

    Ranualle tulin Opetushallituksen Suomea Suomessa -ohjelman kautta. Ensimmäinen yllätys oli kieli – aikaisemmin olin käynyt ainoastaan Suomen eteläosassa, ja täällä kieli on erilainen. Täällä ihmiset puhhuu suomia. Alussa oli vaikea tottua siihen, mutta oli myös kiinnostavaa kuunnella uutta murretta.

    Asun Wanhassa Koulussa kahden muun ihmisen kanssa – yksi, Cinthia, on samasta ohjelmasta kuin minä, ja toinen, Giulia, tuli Eurooppalainen Vapaaehtoispalvelu (EVS) -ohjelman kautta. Ohjaajina toimi Ranuan kunnan työskentelijöitä, jotka olivat tosi avuliaita.
    Vaikka Ranua on pieni kaupunki, se on myös tosi aktiivista. Vaikka olen ollut täällä vain toista kuukautta, sain mahdollisuuden osallistua kahteen suureen tapahtumaan. Heinäkuun lopussa Ranualla järjestettiin opintoseurat – uskonnollista tapahtumaa, johon saapui runsaasti ihmisiä. Elokuun alussa taas järjestettiin täällä Hillamarkkinat, jonka aikana tori oli täynnä myyjiä, ruokaa ja kaikkea, jota voi tulla mieleen. Lisäksi Hillamarkkinoille kuului myös erilaisia tapahtumia ja kilpailuja.

    Eniten aikaa työskentelin Ranuan eläinpuistossa. Se oli mukava kokemus – olin eläinten lähellä ja opin aika paljon niistä. Tykkään siitä paikasta tosi paljon – se on erilainen eläinpuisto kuin ne, joissa olen käynyt aikaisemmin. Kaikki eläimet ovat mahdollisimman luonnollisessa ympäristössä ja käynti siellä tuntuu enemmän metsäretkeltä kuin eläinpuistossa käynnissä. Kannattaa myös kiinnittää huomiota siihen, että ruokaa eläimille saadaan Ranuan kaupoista, joten vanhemmat tavarat, kuten erilaiset vihannekset, hedelmät ja leivät, eivät tuhlaannu, vaan niitä voi vielä käyttää.

    Minun toinen työpaikka oli Monkkari, eli monitoimitalo, jossa työskentelin nuorison tilassa. Se on tila, jossa nuoret voivat käydä, tavata kavereita, pelata erilaista pelejä ja vietää aikaa yhdessä. Siellä järjestetään usein myös tapahtumia nuorille – esimerkiksi viime viikonloppuna yhdessä Giulian kanssa teimme ruoka-iltaa, jolloin nuoret saivat mahdollisuutta maistaa italialaista ja puolalaista ruokaa.
    Yleisesti voin sanoa, että minun aika täällä oli hieno kokemus. Tutustuin hienoihin ihmisiin, käytin suomea melkein joka päivä ja vietin aikaa luonnon lähellä. 


    Finnish in Ranua

    I came to Ranua through a training programme Finnish in Finland organised by Finnish National Agency for Education. The first surprise was language used here – before I came here, I had visited only South parts of Finland, mainly Helsinki and Turku, and the dialect here is to a quite large degree different. At first it was a bit difficult to get used to that, but it was also interesting to hear new to me form of Finnish.

    I live in Wanha Koulu, the Old School, together with two other girls – Cinthia, who came here through the same programme as me, and Giulia, an European Voluntary Service (EVS) volunteer. Our mentors are Ranua’s municipality’s workers, who were very helpful during our stay here.

    Although Ranua is a small town, it’s not dead. I’ve been here for less than two months and already had a possibility to take part in two big events, which took place in Ranua at that time. At the end of July Ranuan opintoseurat, a religious event, was organised here and it gathered a lot of people. Then at the beginning of August we had Hillamarkkinat here – a fair, during which the market square was full of sellers, food and everything one can imagine. There were also different kinds of competitions and accompanying events.

    Most of my time here I was working in the Ranua Zoo. It was a nice experience – I was close to animals and learned quite a lot about them. I liked this place very much – it’s different that the zoos I’m used to and all the animals are kept in as much as possible natural environment. A visit here feels more like a walk in a forest than a visit to a zoo. The thing worth mentioning is also that a lot of food for animals comes from Ranua shops, and a lot of expired food, as bread, fruits and vegetables, doesn’t waste, but gets a new life in the zoo (or maybe a new possibility to die, while it’s eaten by animals. Anyway, that’s a good thing).

    My second workplace was so called Monkkari, specifically a youngster’s place. It’s a place where youngsters can come, meet their friends, play different kinds of games and just spend time together. In addition to that are also many events are organised there – i. e. last weekend together with Giulia we organised a food evening, where youngsters could taste some Italian and Polish food.
    Generally speaking, my stay here was a great experience. I met nice people, used Finnish almost everyday and spent time in the nature.


  • Ensimmäinen tapaaminen Rovaniemellä 22.3

    23.4.2018 15:000

    Hanke potkaistiin porukalla käyntiin Rovaniemellä maaliskuussa. Paikalla oli 39 nuorisoalan työntekijää, sekä ohjaajia että nuorisotyöstä vastuullisia. Ensimmäisen tapaamisen tarkoitus oli selventää osallistujille mitä tämän vuoden aikana tullaan tekemään, mitä kunnilta odotetaan hankkeen aikana ja mitä kunnat odottavat hankkeelta. Odotuksista selkeästi esiin nousivat muun muassa ohjaajien välinen yhteistyö, aito tutustuminen muiden paikkakuntien nuorisotyöhön sekä nuorisiotyön yhteinen sanasto. Hankkeen tavoitteet ja ohjaajien odotukset kohtasivat lähes saumattomasti, joka kertoo siitä että oikealla tiellä ollaan!

    Päivän aikana työskenneltiin kunnittain ja pienryhmissä eri aiheiden parissa. Yhtenä tehtävänä oli kirjoittaa paperille 3 vahvuutta tai erityispiirrettä, omasta kunnasta tai kunnan nuorisotyöstä, jotka kokee tärkeänä ja joita haluaa korostaa. Vahvuudet esitellään kevään aikana Instagramissa kunta kerrallaan, ja ne kootaan myös tänne Lanutiin yhden linkin taakse. 

    Kaiken kaikkiaan päivästä jäi vahva tunne, että tällä porukalla on motivaatiota tehdä yhdessä, eikä yhteistyöstä ei ainakaan huumoria puutu! 

  • Liikettä Lappiin NYT

    23.4.2018 11:200

    Auli Pietikäisen terveiset

    LappiNYT - nuorisotyön ytimessä.

    Vai oliko se Liike Nyt...

    "LappiNYTistä ei ole tulossa puoluetta eikä se ole tähtäämässä ensi kevään eduskuntavaaleihin. Hanke toimii matalan kynnyksen alustana lappilaiselle nuorisotyölliselle keskustelulle ja tarjoaa vaikuttamismahdollisuuksia jokaiselle nuoriso-ohjaajalle. Ei ole vain yhtä asiaa, jota olemme ajamassa.

    Tarkoituksena on kehittää kaikille avoimia keinoja matalan kynnyksen vaikuttamiseen teknologiaa hyödyntäen, järjestää tilaisuuksia, koulutuksia, tapahtumia ja kampanjoita, olla yhteistoiminnassa muiden toimijoiden kanssa, tuoda sosiaalisen median helppous ja vuorovaikutus nuorisotyöhön..."

    Ytimestä ja yhteistyöstä se ajatus kuitenkin lähti.

    Yhdessä tekeminen on se juttu. Melkein kaikessa. Se, että tunnelmat voi jakaa toisten kanssa, tekee hetkistä jotenkin arvokkaampia. Paljon makeammin naurattaakin porukassa kuin itsekseen. Tunnelma tarttuu ja mieliala, millainen tahansa, alkaa jännästi kertautua. Mutta se innostus se vasta tarttuukin. Tiedätte sen tunteen, kun huomaa olevansa juuri oikeassa paikassa, sellaisten ihmisten seurassa, jotka ymmärtävät heti, mistä puhut ja vieläpä jalostavat ajatuksenjuoksuasi kannustavasti entistä korkeampiin sfääreihin.

    Nyt sitä ollaan yhdessä juuri siinä paikassa, ytimessä. Suuren Lapin pienten kuntien nuorisotyöntekijät verkostoituvat LappiNYT -hankkeessa. Innostuksen ilmapiiri on levittäytynyt maakuntaan. Se sulattaa epäileväisimmänkin mielen kuin kevätaurinko korkeimmat kinokset. Muutama tapaaminen porukalla on osoittanut, että tätähän me olemme kaivanneet. Ajatusten ja kuulumisten vaihtoa, yhdessä ideoimista ja tekemistä. Nuorisotyön ammattilaisten kohtaamista.

    Tässä kohtaa on sanottava, että Lapissa nuorisotyöstä ja meistä nuorisotyöntekijöistä on pidetty hyvä huoli Läänistä käsin jo vuosikymmeniä. Ihmiset, taustaorganisaatiot ja budjetit ovat vaihtuneet, mutta meno senkun paranee. Lappilaiset nuorisotyön Kläppi-päivät ovat hieno osoitus siitä. LappiNYT -hanke Avin avustuksella ja kuntien omalla panostuksella mahdollistaa perusnuorisotyön merkityksen ja nuoriso-ohjaajien työn näkyväksi nostamisen. Se on erityisen tärkeää tässä ajassa, missä nuorten ongelmat ja selviytymisen tukeminen ovat vallitseva näkemys nuorisotyön tilasta.

    Perusnuorisotyötä tekevien nuoriso-ohjaajien kasvatuksellista merkitystä nuorten elämässä ei voi liiaksi korostaa. Kohtaamisen ammattilaisia, niitä tämä hanke yhdistää.

    "Lahjoituksia ja testamentteja otetaan vastaan..."

    Kevätauringon paistetta Lapin nuorisotyölle,
    Auli

     

  • Miksi hanke on olemassa?

    20.4.2018 14:200

    Blogin avaa lyhyt sukellus hankkeen taustoihin, olkaa hyvät!

    Hankkeen perimmäinen tarkoitus on Lapin pienten kuntien nuorisotoimien verkostoituminen, erityisesti nuoriso-ohjaajien osalta. Haluamme korostaa perusnuorisotyön merkitystä, ja avata samalla mitä kaikkea tarkoittaa ennaltaehkäisevä nuorisotyö. Tuomme hankkeessa esiin nuoriso-ohjaajan arkea ja työnkuvan monipuolisuutta. Oman mausteensa kuntien väliselle yhteistyölle tuovat alueelliset erityispiirteet, joista yritetään ottaa irti niin paljon kuin mahdollista! 

    Hankkeen avulla pääsemme luomaan nuoriso-ohjaajille tilaisuuksia sekä kehittää että jakaa omaa osaamistaan. Vertaistuen merkitystä työhyvinvoinnin kannalta ei voi myöskään väheksyä.

    LappiNYT – hankkeen rinnalla toimiva Nuoriso-ohjaajien hyvät käytännöt Euroopan tasolla-hanke tähtää myös osaamisen jakamiseen ja kehittämiseen, mutta kansainvälisellä tasolla. Opintomatka sijoittuu syksylle 2018, ja matkaan lähtee noin 30 nuoriso-ohjaajaa. Matkan valmistelu on jo alkanut kontaktien kartoittamisella ja potentiaalisten vierailukohteiden tutkiskelulla.

    Pääsette mukaan nuorisotyön ytimeen seurailemalla tätä lanuti.fi-sivustoa, sekä hankkeen sosiaalisen median kanavia. Tervetuloa!