lappinyt-banner.png

Blogi

  • "This is Finland: Ranua through my eyes."

    19.12.2018 14:540

    DSC_0117.jpg

    (Alla suomeksi)

    My name is Cinthia Flores, i´m 26 years old and i’m  from Mexico City. I’m a photographer and journalist who studied Visual Comunication and Design. I came to Ranua for Suomea Suomessa program to practice finnish language. I have been studying finnish about 2 years in my country. I get interested in finnish language and also the culture because of arts and design. I want to do a master degree in Finland and for me this country is the best about art. I´m interested in minimalims and practicity of the nordic design, it has some kind of enchant inside.

    I have been in Ranua about 6 months and in that time i realised that it was one of the best choices i’ve ever made. I grew up and live all my life in a big city so the first day I arrived to Finland it was so different for me. I can say that people where i work, some friends I have made and the village itself made me feel comfortable. My work started on June in Monkkari, the first month I worked in summer camps with children, that experience was very special because I learned things almost everyday, the kids are so open to foreigners. At the beginning first I admit I was so afraid to rejection because of the color of my skin, my eyes and also my hair but it wasn’t like that. The leaders included me all the time and the most important for me were the kids, some of them were shy but others talk to me unless I’m still learning the language they explained me many words and also I’ve learned to appreciate the meaning of life, being in contact with nature, play with them, eat candies, swim… because in this digital era where we live we forgot the important things of life, we’re always attached to the cellphones and they remembered me how is to live in a real world. 

    I’m also working in Nuorten Työpäjä where I knew many youngsters, I started to talk more with them after a few weeks we had a lot of activities, we learn, we play, we work, we have had some trips and my favorite part is when we cook because we made it like a team and also I have learned how to prepare by myself finnish typical food. The last 3 months I have been almost all the time in Nuorisotila Monkkari, this place made me realized that I like to work with kids, teenagers and meet new people I really enjoy to plan and prepare activities for them with the work team there.

    On September I started with 2 curses in Kansalaisopisto. I teach Spanish language and photography, both curses have been great experiences. I´m surprised how much I have grown with my students. I’m really happy that I can share what I know with more people, specially my passion about photography and arts. Together with the students we broke language obstacles. The Spanish curse was also so special for me because I think that knowing finnish helped me to explain better my own language. The examples, exercises and translations I always tried to made it in finnish and the students I had were so dedicated almost the last classes they spoke and wrote more Spanish.

    And other place where I collaborate this months with my photos was Visit Ranua sharing my work, inspiring me and learning also from the other photographers who are there. I could write more pages about my experience, living and discovering Finland and Ranua. From summer to winter, finnish people, the food, the history, the weather… but it will take me at least 10 pages. All I will say is that I started to appreciate the silence and that i´m totally in love with the nature, the forest, the colors in your sky, the breathtaking sunsets, the lakes, the sun, even with the cold and of course with the darkness just Lapland has.  Here I got reconnect with myself and with life. 
     
    ***************************

    Tämä on Suomi: Ranua silmieni  kautta. 

    Nimeni on Cinthia Flores, olen 26-vuotias ja olen Meksikosta. Olen valokuvaaja ja toimittaja. Olen valokuvannut lähinnä musiikkia, luontoa, ja dokumentti valokuvausta. Minä opiskelin Suunnittelua ja Visuaalista Viestintää. Tulin Ranualle Suomea Suomessa -ohjelmaan harjoitellakseni suomen kieltä. Olen opiskellut suomea noin kaksi vuotta kotimaassani. Kiinnostuin suomen kielestä ja kulttuurista myös taiteen ja muotoilun takia. Haluan suorittaa maisterin tutkinnon Suomessa ja minulle tämä maa on paras tämäntyyppisestä taiteen saralla koska olen kiinnostunut minimalismista ja käytännöllisyydestä pohjoismaisessa suunnittelussa, sillä on jonkinlainen lumous sisällä.

    Olen ollut Ranualla noin 6 kuukautta ja tuolloin tajusin, että se oli yksi parhaista valinnoista joita olen koskaan tehnyt. Olen kasvanut ja elänyt koko elämäni isossa kaupungissa, joten ensimmäisenä päivänä kun tulin Suomeen, se oli niin erilaista minulle. Voin sanoa, että ihmiset, joitten kanssa työskentelen, ystävät, jotka olen tehnyt, ja itse kylä sai minut tuntemaan oloni mukavaksi. Työni alkoi kesäkuussa Monkkarilla, ensimmäisen kuukauden aikana, työskentelin kesäleireillä lasten kanssa, kokemus oli erityisen erikoinen, koska opin erilaisia asioita melkein joka päivä. Tunnustan, että aluksi pelkäsin jääväni ulkopuoliseksi ihon, silmieni ja hiusten värin takia, mutta se ei ollut sellaista. Johtajat ottivat minut mukaan koko ajan ja tärkeimmät minulle olivat lapset, jotkut heistä olivat ujoja, mutta toiset puhuivat minulle, vaikka olin vasta oppimassa kieltä, he selittivät minulle monia sanoja ja myös olen oppinut arvostamaan merkitystä elämässä, olemalla yhteydessä luontoon, leikkiin heidän kanssaan, syömään karkkeja, uimaan... koska tällä digitaalisella aikakaudel- la, jolla elämme, unohdamme elämämme tärkeät asiat ja he muistuttivat minulle, miten elää todellisessa maailmassa.

    Työskentelen myös Nuorten Työpajalla, jossa tiesin monia nuoria, aloin puhua enemmän heidän kanssaan opimme, pelaamme ja työskentelemme, meillä on ollut joitain matkoja. Suosikkini on kokkaaminen, koska teemme sen tiiminä ja olen myös oppinut valmistamaan itselleni suomalaista ruokaa. Viimeiset kolme kuukautta olen ollut melkein koko ajan Nuorisotila Monkkarilla, tämä paikka sai minut ymmärtämään, että haluan työskennellä lasten kanssa, teini-ikäisten kanssa ja tavata uusia ihmisiä, koska todella nautin suunnitella ja valmistaa heille toimintaa siellä.

    Syyskuussa aloitin Kansalaisopistolla kaksi kurssia. Opetan espanjan kieltä ja valokuvausta, kurssit ovat olleet hienoja kokemuksia. Olen yllättynyt siitä, kuinka paljon olen kasvanut opiskelijoideni kanssa. Olen todella iloinen siitä, että voin jakaa sen mitä tiedän muille ihmisille, erityisesti minun intohimoni valokuvauksesta ja taiteesta. Yhdessä oppilaiden kanssa rikoimme kielen esteet. Espanjalainen kurssi oli myös minulle erityisen erikoinen, koska mielestäni suomenkielen tunteminen auttoi minua selostamaan paremmin omaa kieltäni. Esimerkkejä, harjoituksia ja käännöksiä, joita olen aina yrittänyt tehdä suomeksi ja oppilaat olivat niin omistautuneita, että viimeisillä tunneilla he puhuivat ja kirjoittivat enemmän espanjaa.

    Toinen paikka jonka kanssa tein yhteistyötä, oli Visit Ranua, joka jakaa työni, innostaa minua ja opin myös muilta valokuvaajilta, jotka ovat siellä. Voisin kirjoittaa lisää sivuja kokemuksistani, elämästäni Suomessa ja Ranulla. Kesästä talveen, suomalaisista, ruoasta, historiasta, säästä... mutta siihen menisi ainakin 10 sivua. Kaikki, mitä sanon, on, että aloin arvostaa hiljaisuutta ja että olen täysin rakastunut suomalaiseen luontoon, metsään, taivaan väreihin, henkeäsalpaaviin auringonlaskuihin, järviin, aurinkoon, kylmään ja tietenkin sillä pimeys on vain Lapissa. Täällä pääsin takaisin itseni ja elämän kanssa.

    DSC_0816.JPG

    DSC_0849.JPG

  • Nuorisotyön sanoittaminen Torniossa 13-14.11

    28.11.2018 9:300

    Mitä ja miksi?
    LappiNYT-hankkeen yksi suurimmista tavoitteista on lappilaisen nuorisotyön sanoittaminen ja sen myötä yhteisen nuorisotyön perussuunnitelman luominen. NUPS on kuvaus siitä, mitä nuorisotyö tavoittelee ja millä keinoilla päämäärät saavutetaan, ja suunnitelma on suunnattu nuorisotyöntekijöille, virkamiehille, poliitikoille ja yhteistyökumppaneille.  Prosessi antaa työntekijöille areenan keskustella nuorisotyöstä. Työn sisällön, tavoitteiden ja arvojen avaaminen mahdollistaa yhteisen ymmärryksen kehittymisen sekä tarjoaa työkaluja oman työnkuvan tarkasteluun.

    Nuorisotyön perussuunnitelma on alun perin kehitetty Kokkolassa, joka lähti levittämään mallia myös muualle Suomeen. Muun muassa Tornio ja Oulu ovat tehneet omansa, ja Rovaniemellä on parhaillaan prosessi käynnissä. Lappilaisen nuorisotyön perussuunnitelmapohjaa voidaan myöhemmin kunnissa muokata omiin tarpeisiin sopivaksi.

    Prosessin tavoitteita ovat:
    +Selkeyttää nuorisotyön sisältöjä ja auttaa suuntaamaan palveluja
    +Tuottaa materiaalia, jota voidaan hyödyntää toiminnan suunnittelussa, nuorisotyön brändäämisessä ja työn merkittävyyttä perusteltaessa yhteistyötahojen ja päätöksentekijöiden kanssa toimiessa
    +Antaa työkaluja osallistua laajempaan keskusteluun nuorisotyön kasvatuksellisuudesta, asemasta ja periaatteista etenkin pienten kuntien näkökulmasta
    +Antaa mahdollisuuden vaihtaa tietoa ja jakaa hyviä käytäntöjä ja menetelmiä kuntien kesken
    +Nuorten näkökulmasta hyödyt näkyvät lisääntyneenä tietoisuutena nuorisotyön laatutekijöistä ja kehittyneinä tapoina arvioida minkälaista hyötyä toiminnasta on

    Nups-prosessin jälkeen nuorisotyö näyttäytyy ammattimaisempana toimintana meille itsellemme ja yhteistyökumppaneillemme.

    Työstämistä ohjaavat nuorisotyön päällikkö Auli Pietikäinen ja hankekoordinaattori Mari Syväjärvi Tornion nuorisotoimelta, sekä ammatillisen koulutuksen opettaja Heli Lukkariniemi Peräpohjolan Opistolta. Heli kuuluu myös hankkeen ohjausryhmään, ja PPO on yksi hankkeen kumppaneista.

    Tapaamiseen osallistui yhteensä 29 nuoriso-ohjaajaa ja esimiestä kymmenestä kunnasta.  Ensimmäisen päivän tehtävinä oli lappilaisen Nups-prosessin läpikäynti, etukäteen listattujen työtehtävien tarkastelu ja ensimmäisten yläkäsitteiden asettaminen. Työtehtävälistojen perkaamisella käynnistettiin keskustelu työnkuvista ja käsitteistä. Menetelmien ja työtehtävien vertailulla päästiin sisälle siihen mistä kaikessa on kyse; mitä meillä täällä Lapissa tehdään.

    Toisena päivänä käytiin tiukkaa keskustelua termeistä; miten käsitämme sanoina menetelmän ja työmuodon? Mitä ovat lappilaisen nuorisotyön työmuodot, ja onko pienryhmätoiminta työmuoto vai menetelmä? Miten me tuomme erityispiirteet esiin ilman että jokainen pieni yksityiskohta luetellaan suunnitelmassa erikseen?

    Ensimmäisen tapaamisen jälkeen ohjaajille annettiin kotitehtäväksi koeponnistaa suunnitelman tynkä joka saatiin aikaiseksi. Se tarkoittaa siis sitä, että yhteistyökumppanit ja muut sidosryhmät saavat sen luettavakseen ja kommentoitavaksi. Saadun palautteen perusteella voimme kehittää suunnitelmaa taas eteenpäin ja selkeämmäksi.

    Oli mahtavaa seurata miten omaksi nuoriso-ohjaajat ottivat suunnitelman tekemisen! Tiukasta keskustelusta kaikui erityisesti se, että jokainen seisoo lujasti tekemänsä työn ja arvojensa takana.

    Seuraavia ajatuksia ja odotuksia ohjaajilla oli ennen prosessin aloittamista:
    ”Laajasta tulee yhtenäistä, avataan meidän työnkuvaa joka on muutakin kuin biljardia ja kahvia”
    ”Valtakunnallinen pieni ylpeyden aihe; meillä on Lapissa tällainen. Varsinkin kun välimatkat ovat pitkiä”
    ”Tuoda lappilaista nuorisotyötä tunnetuksi”
    ”Yhteinen sävel”
    ”Tuodaan työ näkyväksi ja pysyväksi”
    ”Mitään ei pakolla poisteta tai ketään ei pakoteta mukaan”
    ”Ketkä ottavat jatkovastuun, kuka kehittää ja jatkosanoittaa?”

    Ja muutama ote palautteesta tapaamisen lopussa:
    ”Paljon hyviä keskusteluja, ryhmäytymistä”
    ”Mietityttää miten saahaan kaikkien kuntien kannalta pätevä/muokattava juttu”
    ”Raamitusta työhön”
    ”Muilla aivot solmundeeruksessa?”
    ”Tarvitaan yhteiset käsitteet että tajutaan kaikki samalla lailla”

    Palautteesta ilmeni myöskin se, että me arvostamme toisiamme ja uskomme tähän yhessä tekemisen voimaan! Seuraava tapaaminen on niin ikään Peräpohjolan Opistolla helmikuussa 2019. Silloin pohdinnassa ovat nuorisotyön arvot ja tavoitteet. 

  • Kansainvälisyys osana perusnuorisotyötä

    28.8.2018 10:000

    Eli – mennään, osallistutaan ja uskalletaan. Ööööö, mitenhän tämän sanoisi englanniksi ‘Let’s go!’

    Ranualla kansainvälisyys on ollut osa kunnan nuorisotyötä, perusnuorisotyötä, liki 30 vuotta. Lapin lääninhallituksen nuorisotoimen pitkäaikainen arvostettu nuorisotoimenjohtaja Seija Kähkönen niitä verkkoja laski vesille ja siitä se lähti. Ensin kierrettiin Kuolan alueella silloisessa Neuvostoliitossa, ja siitä vauhti kiihtyi Ruotsin, Norjan ja Viron kontaktien jälkeen kohti EU:n suomia mahdollisuuksia. 

    Vuonna 1996 samainen Seija Kähkönen markkinoi lääninhallituksen työkokouksessa osallistumista EU:n nuoriso-ohjelman Ennetti –verkoston kokoontumiseen. Ratkaisu oli helppo, meitä oli iso joukko mukana Helsingissä – helppous tuli siitä, että matkat ja majoitus maksettiin. Taisi olla Tervon Merja silloisen Hillan nuorisotilan ohjaajana toinen joka tarttui saman tien EU:n nuorisovaihto-ohjelmien syövereihin mukaan. Niin minäkin – lupauduin johonkin EVS –ohjelmaan ja niinpä kauhun sekaisin tuntein olin keväällä 1997 Rovaniemen lentokentällä vastaanottamassa ensimmäistä vapaaehtoistani, Jean-Sebastian Dauch etelä-Ranskasta tuli ja viihtyi vuoden. Nuori 20 v kaveri, jolla oli nuorten MM sileältä 400 m 17 –vuotiaiden sarjasta. Siitä se lähti tämä kansainvälisyys ja EU:n nuoriso-ohjelmissa mukana menossa oleminen. Vuosien varrella meillä on ollut sitten lukuisa joukko EVS –ohjelman kautta mukana meidän nuorisotyössä. Tekemistä on riittänyt niin leireillä, nuorisotiloilla, tapahtumissa, kouluvierailuissa, rakastumisissa ja naimisiin menossakin – mutta yhtä kaikki, ranualaisessa perusnuorisotyössä osansa tehneenä. EVS –ohjelmien rinnalle tulivat myös Suomea Suomessa –stipendiaatit, kuten ohessa oleva kirjoitus kertoo. Reilun 10 –vuoden ajan ovat stipendiaatit työskennelleet 1½ - 9 kk samoissa nuorisotyön ja vapaa-aikatoimen hommissa pyörien. Viime vuosina siirtyessämme kahteen osallistujaan Suomea Suomessa –ohjelmassa, toisen stipendiaatin työt ovat myös keskittyneet eläinpuistolle, kun kesätoiminnoissa heinäkuulla on hiljaista. EVS –ohjelma tuo vapaaehtoiset EU:n alueelta, mutta Suomea Suomessa myös mm. Meksikosta ja Japanista.

    EVS ja Suomea Suomessa ohjelmat tuovat kansainvälisyyden lähelle ja tällöin mahdollistuu kotoa käsin kansainvälistyminen ja tuntemattomaan tutustumisen. Nuorisovaihdoissa ja kansainvälisissä mini festareissa, joita vuosien varrella on myös järjestetty, päästään myös itse matkaan.  Tätä kirjoittaessani reissussa ovat kaksi ohjaajaani nuorten ryhmän kanssa, Espanjassa. Nämä matkat ovat merkityksellisiä niin näille matkaaville ja osallistuville nuorille, mutta myös heidän perheilleen ja kavereilleen. Tuntemattomasta tulee tuttua ja suvaitsevaisuuss hiipii sen vastahakoisimmankin pinnoille ainakin tiedostamisen äärelle. 
    Kahta en vaihtaisi kansainvälisyydestä – nuorisovaihtoja ja näitä vapaaehtoisia sekä harjoittelijoita. He tuovat suolan, joka makustuttaa ja välillä värittää kovinkin työn tekoa. Ehkä en antaisi pois myöskään näitä EU:n nuoriso-ohjelman koulutuksia kotimaassa ja ulkomailla – reppu on täyttynyt niistä itsellä ja lukuisilla ohjaajillani ja apuohjaajillani ja meidän nuorillakin. Reppu täynnä on lisäksi luonut lisäarvoa näille nuorille opintoihin, uravalintoihin ja elämään. Rakkautta ja rimakauhua, kaikkea siltä väliltä. 

    Anttu, Anitta Jaakola, 
    vapaa-aikatoimenjohtaja, Ranua


     
  • Suomea Ranualla - Finnish in Ranua: Anna Smolter Puolasta

    28.8.2018 9:500

    Kesä 2018

    Ranualle tulin Opetushallituksen Suomea Suomessa -ohjelman kautta. Ensimmäinen yllätys oli kieli – aikaisemmin olin käynyt ainoastaan Suomen eteläosassa, ja täällä kieli on erilainen. Täällä ihmiset puhhuu suomia. Alussa oli vaikea tottua siihen, mutta oli myös kiinnostavaa kuunnella uutta murretta.

    Asun Wanhassa Koulussa kahden muun ihmisen kanssa – yksi, Cinthia, on samasta ohjelmasta kuin minä, ja toinen, Giulia, tuli Eurooppalainen Vapaaehtoispalvelu (EVS) -ohjelman kautta. Ohjaajina toimi Ranuan kunnan työskentelijöitä, jotka olivat tosi avuliaita.
    Vaikka Ranua on pieni kaupunki, se on myös tosi aktiivista. Vaikka olen ollut täällä vain toista kuukautta, sain mahdollisuuden osallistua kahteen suureen tapahtumaan. Heinäkuun lopussa Ranualla järjestettiin opintoseurat – uskonnollista tapahtumaa, johon saapui runsaasti ihmisiä. Elokuun alussa taas järjestettiin täällä Hillamarkkinat, jonka aikana tori oli täynnä myyjiä, ruokaa ja kaikkea, jota voi tulla mieleen. Lisäksi Hillamarkkinoille kuului myös erilaisia tapahtumia ja kilpailuja.

    Eniten aikaa työskentelin Ranuan eläinpuistossa. Se oli mukava kokemus – olin eläinten lähellä ja opin aika paljon niistä. Tykkään siitä paikasta tosi paljon – se on erilainen eläinpuisto kuin ne, joissa olen käynyt aikaisemmin. Kaikki eläimet ovat mahdollisimman luonnollisessa ympäristössä ja käynti siellä tuntuu enemmän metsäretkeltä kuin eläinpuistossa käynnissä. Kannattaa myös kiinnittää huomiota siihen, että ruokaa eläimille saadaan Ranuan kaupoista, joten vanhemmat tavarat, kuten erilaiset vihannekset, hedelmät ja leivät, eivät tuhlaannu, vaan niitä voi vielä käyttää.

    Minun toinen työpaikka oli Monkkari, eli monitoimitalo, jossa työskentelin nuorison tilassa. Se on tila, jossa nuoret voivat käydä, tavata kavereita, pelata erilaista pelejä ja vietää aikaa yhdessä. Siellä järjestetään usein myös tapahtumia nuorille – esimerkiksi viime viikonloppuna yhdessä Giulian kanssa teimme ruoka-iltaa, jolloin nuoret saivat mahdollisuutta maistaa italialaista ja puolalaista ruokaa.
    Yleisesti voin sanoa, että minun aika täällä oli hieno kokemus. Tutustuin hienoihin ihmisiin, käytin suomea melkein joka päivä ja vietin aikaa luonnon lähellä. 


    Finnish in Ranua

    I came to Ranua through a training programme Finnish in Finland organised by Finnish National Agency for Education. The first surprise was language used here – before I came here, I had visited only South parts of Finland, mainly Helsinki and Turku, and the dialect here is to a quite large degree different. At first it was a bit difficult to get used to that, but it was also interesting to hear new to me form of Finnish.

    I live in Wanha Koulu, the Old School, together with two other girls – Cinthia, who came here through the same programme as me, and Giulia, an European Voluntary Service (EVS) volunteer. Our mentors are Ranua’s municipality’s workers, who were very helpful during our stay here.

    Although Ranua is a small town, it’s not dead. I’ve been here for less than two months and already had a possibility to take part in two big events, which took place in Ranua at that time. At the end of July Ranuan opintoseurat, a religious event, was organised here and it gathered a lot of people. Then at the beginning of August we had Hillamarkkinat here – a fair, during which the market square was full of sellers, food and everything one can imagine. There were also different kinds of competitions and accompanying events.

    Most of my time here I was working in the Ranua Zoo. It was a nice experience – I was close to animals and learned quite a lot about them. I liked this place very much – it’s different that the zoos I’m used to and all the animals are kept in as much as possible natural environment. A visit here feels more like a walk in a forest than a visit to a zoo. The thing worth mentioning is also that a lot of food for animals comes from Ranua shops, and a lot of expired food, as bread, fruits and vegetables, doesn’t waste, but gets a new life in the zoo (or maybe a new possibility to die, while it’s eaten by animals. Anyway, that’s a good thing).

    My second workplace was so called Monkkari, specifically a youngster’s place. It’s a place where youngsters can come, meet their friends, play different kinds of games and just spend time together. In addition to that are also many events are organised there – i. e. last weekend together with Giulia we organised a food evening, where youngsters could taste some Italian and Polish food.
    Generally speaking, my stay here was a great experience. I met nice people, used Finnish almost everyday and spent time in the nature.


  • Ensimmäinen tapaaminen Rovaniemellä 22.3

    23.4.2018 15:000

    Hanke potkaistiin porukalla käyntiin Rovaniemellä maaliskuussa. Paikalla oli 39 nuorisoalan työntekijää, sekä ohjaajia että nuorisotyöstä vastuullisia. Ensimmäisen tapaamisen tarkoitus oli selventää osallistujille mitä tämän vuoden aikana tullaan tekemään, mitä kunnilta odotetaan hankkeen aikana ja mitä kunnat odottavat hankkeelta. Odotuksista selkeästi esiin nousivat muun muassa ohjaajien välinen yhteistyö, aito tutustuminen muiden paikkakuntien nuorisotyöhön sekä nuorisiotyön yhteinen sanasto. Hankkeen tavoitteet ja ohjaajien odotukset kohtasivat lähes saumattomasti, joka kertoo siitä että oikealla tiellä ollaan!

    Päivän aikana työskenneltiin kunnittain ja pienryhmissä eri aiheiden parissa. Yhtenä tehtävänä oli kirjoittaa paperille 3 vahvuutta tai erityispiirrettä, omasta kunnasta tai kunnan nuorisotyöstä, jotka kokee tärkeänä ja joita haluaa korostaa. Vahvuudet esitellään kevään aikana Instagramissa kunta kerrallaan, ja ne kootaan myös tänne Lanutiin yhden linkin taakse. 

    Kaiken kaikkiaan päivästä jäi vahva tunne, että tällä porukalla on motivaatiota tehdä yhdessä, eikä yhteistyöstä ei ainakaan huumoria puutu! 

  • Liikettä Lappiin NYT

    23.4.2018 11:200

    Auli Pietikäisen terveiset

    LappiNYT - nuorisotyön ytimessä.

    Vai oliko se Liike Nyt...

    "LappiNYTistä ei ole tulossa puoluetta eikä se ole tähtäämässä ensi kevään eduskuntavaaleihin. Hanke toimii matalan kynnyksen alustana lappilaiselle nuorisotyölliselle keskustelulle ja tarjoaa vaikuttamismahdollisuuksia jokaiselle nuoriso-ohjaajalle. Ei ole vain yhtä asiaa, jota olemme ajamassa.

    Tarkoituksena on kehittää kaikille avoimia keinoja matalan kynnyksen vaikuttamiseen teknologiaa hyödyntäen, järjestää tilaisuuksia, koulutuksia, tapahtumia ja kampanjoita, olla yhteistoiminnassa muiden toimijoiden kanssa, tuoda sosiaalisen median helppous ja vuorovaikutus nuorisotyöhön..."

    Ytimestä ja yhteistyöstä se ajatus kuitenkin lähti.

    Yhdessä tekeminen on se juttu. Melkein kaikessa. Se, että tunnelmat voi jakaa toisten kanssa, tekee hetkistä jotenkin arvokkaampia. Paljon makeammin naurattaakin porukassa kuin itsekseen. Tunnelma tarttuu ja mieliala, millainen tahansa, alkaa jännästi kertautua. Mutta se innostus se vasta tarttuukin. Tiedätte sen tunteen, kun huomaa olevansa juuri oikeassa paikassa, sellaisten ihmisten seurassa, jotka ymmärtävät heti, mistä puhut ja vieläpä jalostavat ajatuksenjuoksuasi kannustavasti entistä korkeampiin sfääreihin.

    Nyt sitä ollaan yhdessä juuri siinä paikassa, ytimessä. Suuren Lapin pienten kuntien nuorisotyöntekijät verkostoituvat LappiNYT -hankkeessa. Innostuksen ilmapiiri on levittäytynyt maakuntaan. Se sulattaa epäileväisimmänkin mielen kuin kevätaurinko korkeimmat kinokset. Muutama tapaaminen porukalla on osoittanut, että tätähän me olemme kaivanneet. Ajatusten ja kuulumisten vaihtoa, yhdessä ideoimista ja tekemistä. Nuorisotyön ammattilaisten kohtaamista.

    Tässä kohtaa on sanottava, että Lapissa nuorisotyöstä ja meistä nuorisotyöntekijöistä on pidetty hyvä huoli Läänistä käsin jo vuosikymmeniä. Ihmiset, taustaorganisaatiot ja budjetit ovat vaihtuneet, mutta meno senkun paranee. Lappilaiset nuorisotyön Kläppi-päivät ovat hieno osoitus siitä. LappiNYT -hanke Avin avustuksella ja kuntien omalla panostuksella mahdollistaa perusnuorisotyön merkityksen ja nuoriso-ohjaajien työn näkyväksi nostamisen. Se on erityisen tärkeää tässä ajassa, missä nuorten ongelmat ja selviytymisen tukeminen ovat vallitseva näkemys nuorisotyön tilasta.

    Perusnuorisotyötä tekevien nuoriso-ohjaajien kasvatuksellista merkitystä nuorten elämässä ei voi liiaksi korostaa. Kohtaamisen ammattilaisia, niitä tämä hanke yhdistää.

    "Lahjoituksia ja testamentteja otetaan vastaan..."

    Kevätauringon paistetta Lapin nuorisotyölle,
    Auli

     

  • Miksi hanke on olemassa?

    20.4.2018 14:200

    Blogin avaa lyhyt sukellus hankkeen taustoihin, olkaa hyvät!

    Hankkeen perimmäinen tarkoitus on Lapin pienten kuntien nuorisotoimien verkostoituminen, erityisesti nuoriso-ohjaajien osalta. Haluamme korostaa perusnuorisotyön merkitystä, ja avata samalla mitä kaikkea tarkoittaa ennaltaehkäisevä nuorisotyö. Tuomme hankkeessa esiin nuoriso-ohjaajan arkea ja työnkuvan monipuolisuutta. Oman mausteensa kuntien väliselle yhteistyölle tuovat alueelliset erityispiirteet, joista yritetään ottaa irti niin paljon kuin mahdollista! 

    Hankkeen avulla pääsemme luomaan nuoriso-ohjaajille tilaisuuksia sekä kehittää että jakaa omaa osaamistaan. Vertaistuen merkitystä työhyvinvoinnin kannalta ei voi myöskään väheksyä.

    LappiNYT – hankkeen rinnalla toimiva Nuoriso-ohjaajien hyvät käytännöt Euroopan tasolla-hanke tähtää myös osaamisen jakamiseen ja kehittämiseen, mutta kansainvälisellä tasolla. Opintomatka sijoittuu syksylle 2018, ja matkaan lähtee noin 30 nuoriso-ohjaajaa. Matkan valmistelu on jo alkanut kontaktien kartoittamisella ja potentiaalisten vierailukohteiden tutkiskelulla.

    Pääsette mukaan nuorisotyön ytimeen seurailemalla tätä lanuti.fi-sivustoa, sekä hankkeen sosiaalisen median kanavia. Tervetuloa!